Tallinnassa ruokaturistina

Vierailin toissa viikonloppuna Tallinnassa siskoni luona. Monelle mielikuva tuosta Etelä-Helsingin helmestä on varsin humalahuuruinen. Toisille mielikuvat rajoittuvat vain nuhjuisiin laivoihin ja halpaan viinaan. Sain opiskeluaikana tarpeekseni kaiken maailman tallinnan- ja ruotsinristeilyistä ja viime vuodet olen pyrkinyt tutustumaan Tallinnaan muun muassa ruokapuolen näkökulmasta. Tallinna tarjoaa tänä päivänä varsin laajan kirjon erilaisia ruokapaikkoja, joskaan kebab-pizzeria-kulttuuria Tallinnasta on aika turha etsiä. Sen sijaan kaupunki tarjoaa enenevissä määrin upeaa street foodia ja erittäin hyvätasoisia ravintoloita erinomaisella hintalaatusuhteella.

Yhtenä parhaana esimerkkinä loistavasta hinnan ja laadun suhteesta on Kohvik Sesoon, joka sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, Kalamajan boheemin trendikkäällä alueella. Kävin illallisella Sesoonissa jo viime syksynä ja saimme neljän hengen ruoat aperitiiveineen ja pääruoan kanssa nautitulla viinipullolla alle sadalla eurolla.

Brunssiherkuttelua.

Tällä kertaa kävimme nauttimassa Sesoonissa sunnuntaibrunssin. Brunssilla erityisesti jälkiruokapöytä oli oivallinen mansikoineen ja erilaisine kakkuineen. Brunssin eväspuolen esille laittoon oli kiinnitetty hienosti huomiota ja ruoat olivat kauniita. Lisäksi ruoissa oli tuotu esiin ravintolan fiilistä ja haettu ruokiin jotain uutta. Suomalaisten perusbrunssien salaatinlehdet, kurkkusiivut ja tomaattilohkot loistivat poissaolollaan. Niiden tilalla oli pieniä suolaisia leivoksia, sillisalaattia ja muita paikallisia herkkuja. Cavaa ei valitettavasti ravintolasta enää löytynyt, joten oli tyytyminen proseccoon.

Kattava jälkkäribrunssikin tuli nautittua.

Perjantaiksi olimme varanneet seurueellemme pöydän kehutusta pizzapaikasta Controventosta. Pöytävaraus osoittautui aiheelliseksi, sillä ravintola oli kuin ammuttu täyteen. Olen tämän vuoden ajan metsästänyt Suomesta parasta pizzaa. Tavoitteena on syödä joka perjantai pizza aina eri paikassa. Tällä kertaa testasin Controventon pizzan pienellä riskillä. Täytteiksi valitsin pizzassa aina niin vaikeat; kinkun ja herkkusienet.  Riskitäytteet osuivat onneksi nappiin. Kinkku oli hyvin suolattu ja ennen kaikkea kunnon siivuina. herkkusieniin oli puolestaan keittiössä taiottu makua ja ne eivät maistuneet purkalta kuten niin usein kebabbiloissa ja oikeissa pizzaravintoloissakin. Pohja oli pieni pettymys juuri purkkamaisuutensa vuoksi. Meinasi leuat kipeytyä jauhaessa. Pizza oli kuitenkin kymmenen euron pizzaksi hintansa väärti.

Pizzaperjantain satoa. 

Ruokailun jälkeen iski jano ja suuntasimme paikallisen pienpanimon pystyyn kyhäämään ravintolaan. Asiakaspaikkoja Pohjala Panimon Speakeasy ravintolassa on noin 20 ja tunnelma oli sen mukainen. Paikalla on artesaaniolut aficionadoja sekä miehistä, että naisista. Tänne ei kannata mennä mikäli alekokki-lager on parasta olemassa olevaa olutta. Mikäli olut ja ennen kaikkea maut kiinnostaa ja olet ennakkoluuloton niin tämä on oikea paikka. Oluita ei ole tarjolla valtavaa määrää eri sortteja, mutta niitä vähäisiä vaihdetaan tiuhaan. Muki käsityöolutta irtoaa noin 2-3 eurolla. Etukäteen kannattaa selvittää paikan tarkka sijainti, koska paikka voi olla vaikea löytää, vaikka seisoisit sen ulko-oven edessä.

Elämäni paras burgeri. 

Mikä parasta, ravintolan viereisestä ovesta pääset grillille, jossa tehdään Tallinnan parhaat burgerit. Paikan nimi on Burgerbox ja tilauksen teon jälkeen voit siirtyä vielä olutravintolan puolelle nauttimaan yhden oluen tilausta odotellessa. Burgeri maksaa vitosen, mutta siihen ei kannata tyytyä. Aivan järjettömän herkulliset kimchi-ranskalaiset saa hampparin kylkeen kahdella eurolla. Me otimme ruuat mukaan ja menimme majapaikkaan syömään, joten ruoka ei ole kovin kaunista, mutta tarvitseeko sen ollakaan jos maku on kohdallaan? Ilta oli hyvä päättää mummoni ainaiseen toteamukseen: Syö laps tokkiisa, täyvvellä mahalla tulloo uni paremmin.

Jälkiruokaranut.

-Miika