Welsh Rabbit - Nopeaa ruokaa kiireiseen arkeen

En ole ehtiny paljon blogia kirjoittelemaan, kun on ollut kaikenlaista menoa ympäri-ämpäri Suomenniemen viimeisinä viikkoina. Siksipä eilen illalla keittiöön eksyessäni piti hetki miettiä, miten kaasulieden saa päälle.

Eilinenkin päivä venyi suhteellisen myöhään juhannusjuhlilta palattaessa. Kiireisenä ja väsyneenä tulee herkästi turvauduttua ulkona syömiseen. Helppo ratkaisu, kun vanha tuttavani Joku Muu tekee ruuan. Onneksi Kalliossa on paljon erilaisia vaihtoehtoja.

Eilen päätin kuitenkin ryhdistäytyä ja kaivoin reseptikirjan esiin. Siskoni on asunut Britanniassa useamman vuoden, minkä vuoksi reseptikirjastani löytyi perinteinen walesiläinen kylmien talvi-iltojen täyttävä pelasta. Vaikka nyt mennäänkin kesäkuuta niin kelit ovat suosineet silti kylmiin talvi-iltoihin sopivia ruokia.

Welsh rarebit, joka tunnetaan myös nimellä Welsh Rabbit on erinomainen ja nopea eväs, jota voi miksata oikeastaan miten haluaa. Jäniksen kanssa tällä ruualla ei ole mitään tekemistä. Ruoan perusta muodostuu vaaleasta, tuhdista leipäpalasesta, rasvaisesta, helposti sulavasta juustosta, kananmunasta ja oluesta.

Welsh rabbit:
* 250 g esim gruyerea, cheddaria, port salutia jota voi jatkaa 50 gramman siivulla sinihomejuustoa
* 4 tuhtia palaa vaaleaa leipää,
* 1 kananmuna
* 0,5-1 dl esim stoutia tai alea.

Oluen valinnalla on tässä iso merkitys. Stout tuo ruokaan voimakkaampaa makua, tuhtiutta ja väriä. Pale alet ja ipat tekevät mausta pikkuisen kepoisamman. Lagereita ei tässä ruoassa voi käyttää kahdestä syystä. Ensimmäinen on se, että kysessä on brittein saarelta peräisin oleva ruoka ja britit eivät niinkään perusta lagereista. Toinen syy on siinä, että lagerit ovat pohjahiivaoluita. Ne eivät vaan toimi tässä ruoassa.

Juustoinen kastike. 

Sulata ensin paksupohjaisessa kattilassa pieni nokare voita. Heitä sen jälkeen juusto sekaan pieninä palasina. Kun juustot ovat sulaneet, lisää joukkoon hiljalleen olut. Olutta sen verran, että seos notkistuu. Jos menee velliksi niin menee pilalle. Kun seos on sopivan notkeaa levitettäväksi leipien päälle, ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon kananmuna. Muna vielä pikkuisen jäykistää seosta.

Ylijäämälihat.

Tämän jalkeen kootaan leivät. Perusversiossa laitetaan leivät uunipellille, levitetään seos leipien päälle ja heitetään uuniin gratinoitumaan noin 8-10 minuutiksi. Minulla oli jäänyt edelliseltä päivältä yli pari pihviä naudan sisäpaistista, jotka leikkasin veitsellä ohuiksi siivuiksi ja levitin leipien päälle ennen juustoseoskuorrutetta. Kun leivät on gratinoitu uunissa niin vuodenaikatwistinä ripotin päälle pippurin lisäksi myös kevätsipulia.

Valmista!

Tämä ruoka kannattaa nauttia sen oluen jämien kanssa, jota käytettiin ainoastaan se puoli desiä alkuvaiheessa. Mitä vähemmän olutta laittaa ruokaan, sitä enemmän jää juotavaksi ruoan kanssa.
Ja ei muuta kuin ääntä kohti! Myöhemmin tällä viikolla luvassa juhannusherkkuja ja erityisesti uniikkia ruoanlaittoteknologiaa.

-Miika 

Kuhaceviche

Samaisella Itä-Suomen reissulla mummoni oli onnistunut haalimaan joltakin paikalliselta kalastajalta muutaman kuhafileen. Ajattelin, että fileistä ei ole kolmelle pääruuaksi, joten päätin tehdä niistä cevicheä saatavilla olevista aineista.

Kuhaceviche syntyy seuraavista raaka-aineista:
* 0,5 kiloa kuhaa, joko fileoituna tai ihan muuten vain.
* Yhden sitruunan mehu
* Suola ja Pippuri
* Pieni ripaus chiliä.

Parhaimmillaan näkkärin ja majoneesin kanssa.

Laitetaan kaikki ainekset muovipussiin kypsymään. Mikäli kuhafileet on leikelty jo valmiiksi annospaloiksi niin 30 minuutin kypsytys riittää. Meillä fileet kypsyivät sitruunamehussa yön yli ja vasta kypsymisen jälkeen leikkasin ne annospaloiksi, jolloin pinta on kypsä ja fileen keskusta on vielä snadisti raaka. Nämä annospalat kasataan näkkileivän päälle ja tujautetaan pieni siivu päälle majoneesia. Aivan taivaallisen hyvää. Tämä maistuu jopa niille, jotka vierastavat normaalisti raakaa kalaa tai sushia.

-Miika

Pihvit Tex Willerin ja Kit Carsonin tapaan.

Olen ollut junnuna Tex Willerin fani. Tex Willer-sarjakuviin tutustuin alun perin siksi, että isäni ei kehdannut tilata Tex Willeriä omissa nimissään sen jälkeen kun oli täyttänyt 40 vuotta, joten hän tilasi sen minun nimellä.

Tex Willerin maailmassa nieltiin autiomaan pölyä rosvoja jahdatessa ja kaupunkiin päästessä etsiittiin aina saluuna, josta sai pitäjän parhaat pihvit ja järjettömän määrän paistettuja perunoita.
Kävin kotonani Itä-Suomessa helatorstain tienoolla ja yllättäen äidin lihapadoissa oli runsaasti erilaisia lihoja. Naudan ulkofile odotti ensimmäisenä iltana vain syöjäänsä. Ulkofile ei mielestäni ole ihan sisäpaistin veroinen pihviliha, mutta päätin korvata laadun määrällä. Leikkasin pihvit medaljongeiksi. Argentiinassa tämä pihvi tunnetaan nimellä bife de mariposa, eli perhospihvi, joka on mielestäni kuvaavampi nimitys kuin medaljongi.

Hyvännäköistä. 

Pihvit paistoin avotulella, kuumalla hiilloksella grillissä. Sipaisin pintaan ainoastaan kevyen öljyn. Paiston jälkeen myllystä päälle suola ja pippuri.

Paras tapa grillata.

Paistetut perunat ovat yhtä olennainen osa Tex Willer-pihviannosta kuin Juhani Tamminen osana lätkän MM-kisoja. Edellisenä päivänä keitetyt peruna heitetään vain kuumalle pannulle reilun voinokareen kanssa. Paistetaan kunnes ruskea pinta. Annosta voi täydentää vielä esimerkiksi perunasalaatilla, jota äidillä sattui olemaan ylijäämänä edellisenä päivänä ravintolassa ruokailleelta ryhmältä. Resepti perunasalaatille on salainen, joten sitä ei ainakaan vielä toistaiseksi saada tähän. Kyse lienee yrityssalaisuudesta.

Autiomaan pöly huuhdellaan pois yhdellä kylmällä Lagerilla ja ruoka huuhdellaan alas toisella.
Ainoa mitä Kit Carson tämän annoksen jälkeen pystyisi sanomaan on "Por todos los diablos!"

-Miika