maanantai 10. elokuuta 2015

Italialaisen keittiön helmi

Parhaat ruokapaikat reissun päällä löytyy aina kun kysyy suositukset paikallisilta. Tämän olen oppinut jo pelkästään Suomessa työn puolesta kiertäessäni. Kyllä oululaiset tietävät, missä Oulussa kannattaa syödä. Turha sitä on lähteä kuopiolaisilta kysymään.

Firenze yläilmoista kuvattuna.
Viinimatkamme opas – Federico osasi antaa meille kaksi ravintolasuositusta viimeiselle illallemme Firenzessä. Takana oli pitkä päivä, joten kumpikaan meistä ei kaivannut fine diningia vaan reilua, täyttävää, maistuvaa, paikallista ruokaa. Ravintolaksi valikoitui Borgo Antico, joka haisi vähän turistille, mutta osoittautui hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi valinnaksi. Nälkäisinä päätimme mennä ruokailun kanssa italialaisen mallin mukaan eli antipasti, Primi piatti, secundo piatti ja dolce. Alkuruoan saapuessa pöytään tiesimme, että nyt kävi ahneelle ohraisesti. Valtava määrä toscanalaisia herkkuja, erilaisia makkaroita, bruschettaa ja niin edelleen. Varsinaiseksi alkuruoaksi minä söin pastaa, jota maistaessa ymmärsin mitä tarkoittaa al dente. Pääsääntöisesti kaikki nauttimamme pastat olivat erittäin hyviä. Mielestäni se, että emme saaneet yhtään huonosti kypsennettyä pasta-annosta eteemme reissun aikana on juuri sitä, mitä tarkoitetaan vakavalla suhtautumisella ruokaan. Ylpeys ruoasta on ennen kaikkea ylpeyttä, siitä mitä tarjoillaan.

Seuralaiseni söi  kesäkurpitsarisottoa ja muisteli, ettei ole vuoden 2014 tammikuun jälkeen saanut noin hyvää risottoa. Silloin ruokailimme Buenos Airesissa italialaisessa ravintolassa.

Ulkonäkö ei kerro koko totuutta. Todella herkullinen risotto.
Pääruoaksi valitsin firenzeläisen härän kyljyksen. Tämä monsteri tarjoitltiin joko 700 gramman tai yhden kilon kokoluokisssa kasan paistettujen perunoiden ja rosmariini-valkosipuli-oliiviöljyn kanssa. Valtavan hyvää ja ainoa oikea paistokypsyys on kuulemma raaka. Tässäkin asiassa kannatti luottaa paikalliseen neuvoon. Huippuluokan lihaa ja pieteetillä valmistettu.


Aika iso kyljys!

Jälkiruoat jäivät keittiöön kun kuljimme pitkin Firenzen katuja ja kujia seitinohuissa viinipäissämme hotellille.

-Miika