Drinkkiklubi: Vappubellinimargarita

Vappuna meillä oli vieraita Oulusta ja ajattelin tehdä meille kaikille pikku drinkit ennen vappupäivän teatteriesitystä. Don Cocineron drinkkikoulu alkaa aina tosin jääkaapin avaamisella. Jääkaapin sisältö määrittelee pitkälti myös käytettävät viinakset. Kaapista löytyi neljä kappaletta itämaisten elintarvikkeiden kaupasta ostettuja mangovanukkaita. Niitä myytiiin six-pack tavarana ja kaksi pystyin niitä aitojaan syömään, mutta ne maistuivat sen verran teollisilta, että ajattelin näiden toimivan paremmin jatkettuna.

Jääkaapista löytyi lisäksi yksi viimeisiä päiviään vetelevä banaani ja kainuulaista rommisiirappia. (Tässä voi käyttää oikeastaan mitä tahansa makusiirappia mitä sattuu löytymään. Ei ole siis pakko olla kainuulaista.)

Mielestäni viinakaapin sisällön pitää mu

odostua hieman eri prinsiipeillä kuin jääkaapin sisällön. Viinakaapissa pitää aina olla peruselintarvikkeet janon yllättäessä ja omalla kohdalla janoja on hyvin monenlaisia. Eilen esimerkiksi haikailin kylmän bulkkilagerin perään ja perjantaina koti-after-workin aikaan monesti on savuisen viskin maku suussa.

Vappudrinkki. Taidettu ehtiä hörpätä kerran ennen kuvan ottamista.

Oman viinakaapin peruselintarvikkeisiin kuuluu vodka, gin, tequila/ mezcal ja rommi, pullo kutakin. Lisäksi on hyvä löytyä muutamaa eri sorttia viskiä. Blended viskit sopivat monesti maustevoin valmistukseen ja sotkettavaksi mehuihin tai limppareihin. Single malt -viskit juodaan vain hyvässä seurassa eli ystävien ja valittujen asiakkaiden kanssa tai sitten parhaassa seurassa eli yksin. Harva asia on niin rentouttavaa kuin perjantaina työviikon päätteeksi tulla kotiin, kaataa itselle lasiin yksi viski ja alkaa vasta sen jälkeen kuoria pikkutakkia ja kauluspaitaa päältä ja ottaa sen jälkeen hetki aikaa itselle.

Viskeistä vielä sen verran, että olen parin viimeisen vuoden aikana tutustunut bourbon-viskeihin. Nämä ameriikan paholaiset olivat skotti-single-malt-puristina pannassa useia vuosia, ennen kuin löysäsin kravattia bourbonien osalta. Nykyisin kaapista löytyy aina pullo bourbonia. Olen huomannut, että erityisesti naisväki monesti vierastaa viskejä, mutta tyylikkäällä bourbon-drinkillä saa hymyn kenen tahansa kasvoille. Bourbon sopii siis juomasekoituksiin tai nautittavaksi ihan sellaisenaan.

Mutta palataanpa alkuun. Mangovanukas, rommisiirappi ja banaani kaipasivat kaverikseen jotain nestemäistä. Hedelmien kanssa toimii aina absintti. Sitä arviolta 4cl/juoma ja kaveriksi Triple-Seciä vähän vähemmän. Heitä koko lysti blenderiin jäiden kanssa ja sotke kunnes sekaisin. Kaada korkeakantaisiin laseihin ja koristele halutessasi värikkäällä pillillä, sokeroidulla kirsikalla ja hammastikuista rakennetulla aurinkovarjolla.

Vieraat kiittelivät drinkkiä ja kehuivat makua ja nauroivat raikuvasti teatterissa.

-Miika

Tallinnan makumatka 2: Kolm Sibulat

Tallinnan matkalta lauantain ruokapaikka ansaitsee oman päivityksensä. Suuntasimme päivästä raveihin ja nälkähän siinä hevosten ravaamista katsellessa tuli. Paikaksi valikoitui Tallinnan hipodromin lähellä sijaitseva Kolm Sibulat. Paikan konsepti on hämmentävä. Paikallista ruokaa venäläis-korealais-italialais-twistillä. Eli käytännössä eestiläistä evästä yhdistettynä maailman makuihin. Kolm Sibulat on näiden ravintoloitsijoiden toinen ravintola Tallinnassa. Herrojen perustama ensimmäinen ravintola Moon sijaitsee Kalamajassa ja venäläisen ruuan ystäville ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Riittoisa alkupala.

Kolm Sibulatia voisi luonnehtia oikeastaan vastakohtien ravintolaksi. Täällä yhdistyivät slowfood ja pikaruoka, perinteiset paikallisen keittiön ruoat on yhdistetty uuden maailman makuihin. Esimerkiksi vaikka syömäni alkuruoka. Lämpimän georgialaisen flatbreadin välissä oli hitaasti kypsytettyä porsasta ja kimchiä. Annoskoko oli kohdallaan nälkäiselle miehelle. Alkuruoka olisi riittänyt puolille seurueestamme pääruoaksi.

Pääruoassa sama meininki toistui. Ankan filettä Etelä-Amerikan ihmeviljalla, kvinoalla, Romaine-salaatilla ja omenapyreellä. Mukaan oli laitettu vielä siiderikastike. Hämmentävä kokonaisuus toimi aivan loistavasti. Ankka oli kypsennetty juuri sopivasti.

Täydellistä ankkaa.

Mielenkiintoisena lisänä suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ravintolan itse tekemää kirsikkasnapsia. Mikäli kokemuksesi rajoittuu Livikon kirsilikööriin niin tämä snapsi räjäyttää tajunnan. Juoma valmistetaan oikeista kirsikoista ja makua on sen verran, että jo itsessään tämä toimisi jälkiruokana.

Kirsikkasnapsi.

Tähän mennessä ruokailussa oli mennyt jo suomipojan makunystyrät niin hämilleen, että jälkiruoaksi päätin ottaa turvallisesti Tiramisun Baileysillä ja tuoreilla marjoilla. Tämäkään ei osoittautunut pettymykseksi, mutta jäi valitettavasti vähän alku- ja pääruoan varjoon.

Kevyt jälkkäri.

Koko lysti maksoi neljältä hengeltä muistaakseni noin 130 euroa. Siskoni vitsailee aina, että vierailemissani Tallinnan ravintoloissa on yleensä aina haluamani ruoka tai juoma loppu. Kolm Sibulatkaan ei pettänyt tässä suhteessa. Listalta tilaamaani cavaa ei löytynyt tästäkään paikasta, joten tyydyttiin taas proseccoon.

-Miika

Tallinnassa ruokaturistina

Vierailin toissa viikonloppuna Tallinnassa siskoni luona. Monelle mielikuva tuosta Etelä-Helsingin helmestä on varsin humalahuuruinen. Toisille mielikuvat rajoittuvat vain nuhjuisiin laivoihin ja halpaan viinaan. Sain opiskeluaikana tarpeekseni kaiken maailman tallinnan- ja ruotsinristeilyistä ja viime vuodet olen pyrkinyt tutustumaan Tallinnaan muun muassa ruokapuolen näkökulmasta. Tallinna tarjoaa tänä päivänä varsin laajan kirjon erilaisia ruokapaikkoja, joskaan kebab-pizzeria-kulttuuria Tallinnasta on aika turha etsiä. Sen sijaan kaupunki tarjoaa enenevissä määrin upeaa street foodia ja erittäin hyvätasoisia ravintoloita erinomaisella hintalaatusuhteella.

Yhtenä parhaana esimerkkinä loistavasta hinnan ja laadun suhteesta on Kohvik Sesoon, joka sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, Kalamajan boheemin trendikkäällä alueella. Kävin illallisella Sesoonissa jo viime syksynä ja saimme neljän hengen ruoat aperitiiveineen ja pääruoan kanssa nautitulla viinipullolla alle sadalla eurolla.

Brunssiherkuttelua.

Tällä kertaa kävimme nauttimassa Sesoonissa sunnuntaibrunssin. Brunssilla erityisesti jälkiruokapöytä oli oivallinen mansikoineen ja erilaisine kakkuineen. Brunssin eväspuolen esille laittoon oli kiinnitetty hienosti huomiota ja ruoat olivat kauniita. Lisäksi ruoissa oli tuotu esiin ravintolan fiilistä ja haettu ruokiin jotain uutta. Suomalaisten perusbrunssien salaatinlehdet, kurkkusiivut ja tomaattilohkot loistivat poissaolollaan. Niiden tilalla oli pieniä suolaisia leivoksia, sillisalaattia ja muita paikallisia herkkuja. Cavaa ei valitettavasti ravintolasta enää löytynyt, joten oli tyytyminen proseccoon.

Kattava jälkkäribrunssikin tuli nautittua.

Perjantaiksi olimme varanneet seurueellemme pöydän kehutusta pizzapaikasta Controventosta. Pöytävaraus osoittautui aiheelliseksi, sillä ravintola oli kuin ammuttu täyteen. Olen tämän vuoden ajan metsästänyt Suomesta parasta pizzaa. Tavoitteena on syödä joka perjantai pizza aina eri paikassa. Tällä kertaa testasin Controventon pizzan pienellä riskillä. Täytteiksi valitsin pizzassa aina niin vaikeat; kinkun ja herkkusienet.  Riskitäytteet osuivat onneksi nappiin. Kinkku oli hyvin suolattu ja ennen kaikkea kunnon siivuina. herkkusieniin oli puolestaan keittiössä taiottu makua ja ne eivät maistuneet purkalta kuten niin usein kebabbiloissa ja oikeissa pizzaravintoloissakin. Pohja oli pieni pettymys juuri purkkamaisuutensa vuoksi. Meinasi leuat kipeytyä jauhaessa. Pizza oli kuitenkin kymmenen euron pizzaksi hintansa väärti.

Pizzaperjantain satoa. 

Ruokailun jälkeen iski jano ja suuntasimme paikallisen pienpanimon pystyyn kyhäämään ravintolaan. Asiakaspaikkoja Pohjala Panimon Speakeasy ravintolassa on noin 20 ja tunnelma oli sen mukainen. Paikalla on artesaaniolut aficionadoja sekä miehistä, että naisista. Tänne ei kannata mennä mikäli alekokki-lager on parasta olemassa olevaa olutta. Mikäli olut ja ennen kaikkea maut kiinnostaa ja olet ennakkoluuloton niin tämä on oikea paikka. Oluita ei ole tarjolla valtavaa määrää eri sortteja, mutta niitä vähäisiä vaihdetaan tiuhaan. Muki käsityöolutta irtoaa noin 2-3 eurolla. Etukäteen kannattaa selvittää paikan tarkka sijainti, koska paikka voi olla vaikea löytää, vaikka seisoisit sen ulko-oven edessä.

Elämäni paras burgeri. 

Mikä parasta, ravintolan viereisestä ovesta pääset grillille, jossa tehdään Tallinnan parhaat burgerit. Paikan nimi on Burgerbox ja tilauksen teon jälkeen voit siirtyä vielä olutravintolan puolelle nauttimaan yhden oluen tilausta odotellessa. Burgeri maksaa vitosen, mutta siihen ei kannata tyytyä. Aivan järjettömän herkulliset kimchi-ranskalaiset saa hampparin kylkeen kahdella eurolla. Me otimme ruuat mukaan ja menimme majapaikkaan syömään, joten ruoka ei ole kovin kaunista, mutta tarvitseeko sen ollakaan jos maku on kohdallaan? Ilta oli hyvä päättää mummoni ainaiseen toteamukseen: Syö laps tokkiisa, täyvvellä mahalla tulloo uni paremmin.

Jälkiruokaranut.

-Miika