Mallasleipää padassa

Ostin Sarpanevan padan pari vuotta sitten ystävieni televisio-ostosten kylkiäisinä. Sain heiltä valmiin lapun täynnä leimoja, joka tarjosi tästä padasta 50% alennuksen. Kelpo pata varmasti ilman alennustakin, mutta kun kysyntä ja tarjonta näin hyvin kohtasivat, päätin käyttää tilaisuuden hyödyksi. Tein viikonloppuna tässä padassa leipää, ja kuten aineksistakin huomaa, ei tämän leivän suhteen kannata olla turhan nirso. Rohkeasti sekaan vaan kaikkea, mitä kaapista löytyy!

Mallasleipä

3 dl leipämaltaita
3 dl vettä
7 dl vehnäjauhoja
3 dl ruisjauhoja
pussi kuivahiivaa
50g voita
suolaa
siirappia
2,5 dl Alpron Mild&Creamy naturel (muukin maustamaton jugurtti käy)
kuminan siemeniä jauhettuna

Näitä aineksia löytyi tällä kertaa kaapista. Kannattaa soveltaa oman maun mukaan!

Ensimmäisenä sekoitetaan lämmin vesi ja maltaat keskenään, ja annetaan puuroutua. Tähän menee noin puoli tuntia. Tämän jälkeen lisätään jugurtti, jolla tulee leipään mukavan pehmeä maku.
Lisätään hiiva, vehnäjauhot, ruisjauhot, suola ja jauhetut kuminat. Jauhoja lisätään niin paljon, että taikinasta tulee napakka. Koko taikina kruunataan sulatetulla voilla sekoittaen se hyvin joukkoon.

Taikina saa kohota kaksinkertaiseksi, jonka jälkeen se vaivataan alustamiskuntoon. Tästä taikinasta tulee yksi iso tai kaksi pienempää leipää. Itse tykkään tehdä vähän pienempiä, niin leivät eivät ehdi mennä pilalle ennenkuin ennätän ne syödä.

Alustettu leipä jonka jälkeen vielä kohotus. 

Jos paistat leivät padassa, kannattaa pata lämmittää uunissa etukäteen. Paistoin nämä leivät 200 asteessa kolmen vartin ajan.

Leipä on valmis, kun sitä kopauttaa ja kuuluu kumiseva ääni. Paistamisen jälkeen leivän voi kääriä muovipussiin ja liinaan, jolloin kuoresta tulee pehmeämpi. ilman pussia ja liinaa saa mukavan rapeakuorista leipää.

Valmis leipä. 

Minulle riitti leivänpäälliseksi pelkkä voi :)

-Miika

Läskisoossi ja perunamuussi

Olen kasvanut perheessä, jossa syötiin normaalia, maukasta kotiruokaa. Äitini on erinomainen kokki, ja uskon, että mielenkiintoni ruokaa kohtaan onkin sieltä lähtöisin. Vanha kunnon läskisoossi on kuitenkin maku, jonka juuret ovat omalla kohdallani mummolan patojen äärellä. Erityisesti mieleeni on jäänyt paksu ruskea kastike. Ajattelin testata, miltä tämä lapsuuden herkku maistuisi kotikeittiössäni totetutettuna. Hyvää tuli, ja annoksesta riitti vielä seuraavallekin päivälle!

Läskisoossi

400 g sian sivua
vehnäjauhoja
suolaa ja pippuria
sipulia

Pilkotut siansiivut

Ensiksi pilkotaan pekonit sormenpään kokoisiksi paloiksi, jonka jälkeen ne heitetään pannulle ja paistetaan rapeiksi. Kun pekonit ovat paistuneet, nostetaan ne esimerkiksi grillipideillä pois pannulta lautaselle. Tämä siksi, että rasva jää pannulle, sillä sitä voi käyttää ruskean kastikkeen valmistamisen yhteydessä.

Rasvan sekaan laitoin noin 3 ruokalusikallista vehnäjauhoja ja ruskistin ne. Tämän jälkeen lisätään hiljalleen vettä ja sekoitetaan niin kauan, että seos on syömäkelpoista. Toinen tykkää paksummasta, toinen vähän juoksevammasta kastikkeesta. Itse jätin kastikkeen melko paksuksi.

Pilkoin vielä kaksi sipulia, ja laitoin ne kasariin kuullottumaan. Kun sipulit ovat läpikuultavia, lisätään paistetut siat samaan kasariin. Lopuksi yhdistetään sipulit, sika ja ruskea kastike.

Perunamuussi

jauhoinen perunalajike (itse käytin Rosamundaa=)
kermaa
suolaa
voita

Tämä perunamuussi ei ole mitään laihduttajien unelmaruokaa, mutta todella hyvänmakuista se on.
Kuori  ja keitä perunat. Kun ovat kypsiä, kaada vesi pois ja lisää loraus kermaa. Tykkään itse tehdä perunamuussin sähkövatkaimella, mutta sauvasekoitin käy ihan yhtä hyvin. Myös perunasurvin toimii hyvin, mutta itse en sellaista omista. Kun muussissa on haluttu rakenne, maustetaan vielä suolalla ja lisätään kunnon siivu oikeaa voita joukkoon.

Lisukkeeksi läskisoossille sopii erinomaisesti suolakurkut ja punajuuri. Ukillani oli tapana, että ruokailun päätteeksi sai ottaa ahkeruuspalkinnon, joka oli kaksi lisäperunaa. Tässä tapauksessa kauhalinen muussia ja soossia ovat hyvä vaihtoehto.

Toimii!



-Miika

Tervetuloa!

Tervetuloa seuraamaan blogiani!

Olen kolmekymppinen nuori mies. Perustin tämän blogin, koska halusin kerätä näppärästi talteen luomiani reseptejä. Aina parempi, jos niistä ilahtuu myös joku muu!

Suhtaudun ruokaan, olueen ja viiniin mielenkiinnolla, ja käytän paljon aikaani tutustuen eri makuihin. Ruoanlaittotapani on suurpiirteisen pikkutarkka - mittasuhteet eivät ole niin viimeisen päälle, mutta voit olla varma, että kasvikset on aina pilkottu samankokoisiin suupaloihin.

Luvassa on ainakin kotiruokaa, ystävien kanssa vietettyjä illallisia sekä vinkkejä paikoista, joissa olen itse päässyt vierailemaan ruoan ja juoman parissa.

Toivottavasti viihdyt blogissani!

- Miika