Myöhäisillan pizza

Kiireinen viime viikko verotti myös keittiössä vietettyä aikaa, ja oikeastaan vasta myöhään lauantai-iltana pääsin ensimmäistä kertaa ruoanlaiton pariin. Illanvieton päätteeksi tasapainottelin hetken ravintolaruoan ja kotitekoisen pitsan välillä, mutta koska Siwa on yllättävän lähellä, päätin nähdä vaivan ja tulla kotiin syömään. Perinteinen, mutta maistuva jauhelihapizza syntyi nopeasti. Mielestäni tärkein asia kotitekoisessa pizzassa on itse valmistettu tomaattikastike, jolla saadaan pitsaan mielettömän hyvä maku.

Myöhäisillan eväät

vehnäjauhoja
hiivaa
öljyä vettä
suolaa

Mutti Polpa -tomaattimurskaa
valkosipulia
jauhelihaa
aurajuustoa
Edam-juustoa
sipulia
tomaattia

Pohjaksi valmistin ihan tavallisen pitsapohjan. Pari desiä vettä, puolikas pala hiivaa, vehnäjauhoja, vähän suolaa ja öljyä. Kaikki nopeasti sekaisin ja kohoamaan.

Tomaattikastike valmistuu

Pohjan valmistamisen jälkeen pistin tomaattikastikkeen tulille. Ensiksi laitetaan pienellä lämmöllä oliiviöljyä kattilaan. Tämän jälkeen lisätään 5-6 valkosipulinkynttä ja yksi todella pieneksi pilkottu sipuli. Sipulit kuullotetaan, ja kattilaan laitetaan purkillinen Muttia. Kyytipojaksi myös 1-2 ruokalusikallista tomaattipyrettä. Mausteeksi reilulla kädellä organoa, mustapippuria, suolaa ja punaviinipullon pohjat. Keitellään pienellä lämmöllä kasaan, mitä pidempään, sen parempi kastike syntyy.

Paahtuneet tomaatit ja vähän pippuria päälle!

Kastikkeen keittyessä pilkoin tomaatit, ja laitoin ne hetkeksi uuniin paahtumaan. Jauhelihan ruskistus ja juuston raastaminen, ja lopulta pitsan kokoaminen. Reilusti aurajuustoa ja vielä vähän lisää sipulia - todella maistuva lauantai-illan ateria!

Valmis!

-Miika

Neljän tähden dinneri

Meillä on ystäviemme kanssa tapana viettää vuoroin vieraissa -periaattella neljän tähden illallisia noin neljä-viisi kertaa vuodessa. Valmistamme vuorotellen kolmen ruokalajin illallisen, jonka nautimme neljästään. Pisteitä ei näillä illallisilla jaeta, usein vain vilpittömiä kehuja. Viime viikonloppuna oli meidän vierailuvuoromme,  eli kokkauspuuhat jäivät viikonloppuna vähiin.


Otimme lauantai-iltana suunnan kohti ystäviemme kotia.  Perillä meitä odotti venäläisteemainen menu ja blinitaikina paistoa vaille valmiina. Blinejä paistellessa ehdimme juomaan mukilliset kuohuvaa. Jostain syystä ranskalaiset ovat aikoinaan antaneet venäläisille luvan valmistaa sampanjaa sampanjan nimellä. Kyseessä ei siis ole mikään piraattituote vaan venäläistä sampanjaa on oikeasti olemassa. Kokonaan toinen asia on sitten, että onko maulla mitään tekemistä sampanjan kanssa...


Alkuruokana tarjoiltiin blinejä asiaankuuluvin sortimentein. Pöydässä oli smetanaa, muikun mätiä, suolakurkkua, pieneksi hakattua sipulia, poroa ja hunajaa. Blinit ovat minulle kovien pakkaspäivien ruoka, minkä vuoksi blinien syönti on jäänyt tänä talvena kahteen kertaan. Ne ovat siitä hyvä ruoka, että niitä voi syödä joko alku-, pää-, tai jälkiruokana. Blinien paistamisessa tärkeää on voin määrä. Tattarin kyky imeä nestettä on uskomaton, joten nyrkkisääntönä voin käytössä kannattaa pitää mielessään ohje; mitä enemmän voita, sen parempi blini. Tässä kohtaa kannattaa yleensä unohtaa kohtuus voin käytössä.

Blinejä lisukkeineen. Poro toimi näiden lisukkeena erinomaisesti. 

Pääruoaksi söimme borssikeittoa, joka oli ala-asteen inhokkiruokani. Iän myötä onneksi ennakkoluuloni tätä herkullista keittoa kohtaan on muuttunut. Borssi-keiton ydin on punajuuri, joka antaa ruualle maun ja sen kauniin värin. Kuten blinejäkin, tätäkin venäläisen ruoan aarretta on hyvä terästää reilulla lusikallisella smetanaa. Borssikeittoa nautitaan usein kasvisversiona, mutta meille tarjottiin mahdollisuus nauttia se porsaan savuleikkeen kanssa. Tämä yhdistelmä toimi loistavasti!

Borssikeitto ja lagerit. 

Ennen jälkiruokaa oli pieni ruokalepo paikallaan. Tällä kertaa suoritimme senkin venäläisen kaavan mukaan, eli suolakurkkusnapseilla. Snapsin jälkeen pieni lepohetki sohvalla ja kohti jälkiruoan herkullista tuoksua!

Venäläinen tequila. 

Jälkiruoksi nautimme aivan uskomattoman hyvää uunijäätelöä. Pohjalla oli ohut kakkukerros, jonka päälle oli ripoteltu marjoja. Tämän jälkeen vuoka oli tampattu vaniljajäätelöllä ja laitettu päälle vielä paksu kerros marenkia. Uunin siksi aikaa, että marenki sai kauniin värin. Nautitaan välittömästi, jolloin kylmästä jäätelöstä ja lämpimästä marengista saadaan paras kontrasti aikaiseksi. Makuyhdistelmä oli aivan täydellinen. Marjojen happamuus, jäätelön pehmeys, marengin makeus tekivät tästä yhdessä kakkupohjan tuoman suutuntuman kanssa erinomaisen päätöksen ruokailulle.

Tätä lisää!

-Miika

Pirkanmaan brunssi ja muita makuja

Viime viikonloppuna otin suunnaksi vanhan asuinkuntani, Tampereen. Hikinen ja ahdas Onnibus-matka meni päiväunien myötä nopeasti, ja pääsinkin suoraan viettämään pizzaperjantaita keskustaan, Sitkoon. Pizzaperjantai on tämän vuoden rutiinini. Tavoitteena on syödä vuoden aikana 52 pizzaa eri paikoissa. En ole vielä keksinyt parempaa tapaa aloittaa viikonloppua, joten tällä mennään, ainakin tämä vuosi! Teen jossain vaiheessa pientä yhteenvetoa käydyistä paikoista, mistä löytyy perjantain pelastajat ja parhaat pizzat.

Sitkossa oli listalla kuusi eri pizzaa. Valitsin Puttanescan, jossa oli täytteenä anjovista, oliiveja, valkosipulia, mozzarellaa ja chiliä. Aika eksoottiset maut, mutta hyvin toimiva yhdistelmä. Pohja oli makuuni ehkä vähän raaka, tomaattikastike valjuhko, mutta täytteet olivat hyvät. Rapsakat reunat maistuivat, ja koko oli sopiva. Ähkyyn asti en saanut syötyä, mutta myöskään nälkä ei yllättänyt enää samana iltana. 

Jälkiruuaksi samalle illalle ystäväni oli taikonut syntymäpäiväkakun. Eikä ihan mitä tahansa kakkua, vaan kunnon Charlotte Russen. Täydellistä! Kakku oli onneksi niin riittoisaa, että viimeiset palaset nautittiin sunnuntaiaamun brunssilla. Laitan reseptin tänne blogiin, kunhan se minulle paljastetaan :)

Kolmas synttärikakku. Ehkä nyt riittää kakut hetkeksi :) 

Lauantaina ruokamatka jatkui legendaariseen Pispalan Pulteriin, jonka väitetään olevan Suomen ensimmäinen lähiöpubi. Perinteinen paikka tarjosi varsin mutkatonta ruokaa ja palvelua. Listalta nenäni eteen päätyi annos, jossa oli yön yli haudutettua härän kuvetta, pekonipapuja sekä lohkoperunoita. Annoskoko oli kohdillaan ja maku myös, vaikkei tässä paikassa hienostuneilla mauilla koreiltukaan. Vatsa täyttyi ja se on tärkeintä.

Pispalan Pulterin annos.

Onnistuneen viikonlopun kruunasi ystävieni kotona nautittu brunssi. Pöytään katettiin paleolettuja, marjoja, kinkku-munamuffinsseja, jugurttia, croissantteja, ja hedelmiä. Jälkiruokana synttärikakun loppu.

Kinkku-munamuffinssit. 

Hyvät eväät pitkällä brunssilla. 

Vatsa täyttyi siinä määrin, että ensimmäisen kerran nälkä oli vasta illalla kotona yhdeksän jälkeen. Aurinkoinen viikonloppu onnistui loistavasti niin seuran, ruoan kuin säidenkin puolesta. Kevättä kohti! 

 

Maisemia ulkoilmamuseosta. 

-Miika

Kevyempää sosekeittoa

Mukavaa viikon alkua! Viikonloppuna nautin hyvästä ruoasta ja seurasta entisessä kotikaupungissani Tampereella. Tampere (ja Ylöjärvi) tarjosivat mainioita makuja, ja oli pitkästä aikaa virkistävää olla valmistajan sijaan pelkän nautiskelijan puolella. Hyvä ruoka ja siihen sopivat juomat jättivät olon melko raskaaksi, joten ajattelin ottaa tämän viikon alun hieman kevyemmin. Valmistin kattilallisen kasvissosekeittoa, jota riittää koko kiireisen illan viikkoihin. Pirkanmaan reseptejä kirjaan tarkemmin, kun saan ne ystävältäni haltuun.

Kevyempi kasvissosekeitto

4-6 perunaa
4 porkkanaa
puolikas bataatti
kermaa
Koskenlaskija-sulatejuustoa
tomaattipyrettä
suolaa
mausteita

Yksinkertaiset raaka-aineet.

Tämän keiton valmistus alkoi kasvisten kuorimisella. Määrät ovat hyvin sovellettavissa, ja mukaan voi heittää mitä tahansa kasviksia. Omasta jääkaapista sattui löytymään näitä, mutta ainakin sipulit, purjot ja punajuuret sopivat keittoaineksiksi mainiosti. Samalla laitoin veden kiehumaan, ja sinne ensiksi perunat kypsymään. Kun perunat olivat hieman pehmenneet, lisäsin porkkanat ja viimeisenä bataatit.

Kun kasvikset olivat kypsiä, kaadoin kattilasta veden pois. Tällä kertaa tein soseen sauvasekoittimella, mutta hyvä blenderi sopii soseuttamiseen yhtä hyvin. Lisäsin kermaa, joka hieman vähensi keiton keveyttä. Todella kevyttä versiota haluaville suosittelen mantelimaitoa tai ihan keittolientä. Myös kookosmaito voisi toimia hyvin! Heitin sekaan vielä muutaman palan Koskenlaskijan sulatejuustoa. Lopputulos oli paksuhko, mutta mukavan pehmeä. Keiton viimeisteli hyvät mausteet. Suolan lisäksi mukaan pääsi ainakin muskottipähkinää, neilikkaa, inkivääriä, currya ja chiliä. Tätä keittoa syö mielellään muutaman päivän!

Kevyempää ja hyvää. 

-Miika

Makuelämys Ravintola Nokassa

Syntymäpäivänautiskelut eivät jääneet pelkän Key Lime Pien varaan. Perjantai-iltana töiden jälkeen suuntasin ensiksi Vin Viniin after workille, josta Bryggerin kautta ilta jatkui Ravintola Nokkaan Kanavarantaan. Tiesin kuulopuheiden perusteella odottaa erinomaisia makuja, mutta tämä ravintola ylitti kaikki odotukset niin palvelun kuin ruoan ja tunnelmankin puolesta.

Tällä lähdettiin liikkeelle. 

Nautin illalliseksi kuuden ruokalajin Helsinki Menun viinipaketilla. Menu alkoi keittiön tervehdyksellä, jossa tarjoiltiin pieni kuppi höyryävän kuumaa sellerikeittoa. Ensimmäinen ruokalaji oli ikisuosikkini blini perinteisillä lisukkeilla: punasipulia, smetanaa ja mätiä. Blini oli sopivan kokoinen alkupalaksi, ja niin vain kävi, että tänäkin talvena pääsin blinejä maistelemaan. Vielä viime talvena tein niitä muutamaan otteeseen itsekin, mutta leuto talvi on johtanut siihen, että kunnon "blinitunnelmaa" ei ole vielä saatu kaivettua esiin.

Bliniherkuttelua. 

Blinien jälkeen tarjolla oli sipulikeittoa. Maku oli ihan loistava! Tämän keiton kanssa join V1/B -viiniä, joka oli todella epätyypillinen viini. Maku sinällään ei ollut mikään makuaisteja hivelevä, mutta tämän sipulikeiton kanssa yhteensopivuus oli täysi kymppi. Muutenkin viinipaketin viinit oli valittu ja maisteltu huolella tätä menua varten - kuten tietysti laadukkaassa ravintolassa kuuluukin.

Maukas ja maistuva sipulikeitto briossien kanssa. 

Huomasin tätä kirjoitusta varten, että illallisen tiimellyksessä syöminen nousi valokuvaamista tärkeämmäksi asiaksi. Minulta nimittäin puuttuu kuvat kahdesta annoksesta. Toinen annoksista nautittiin sipulikeiton jälkeen. Annoksessa oli omenaa ja seljankukkaa, ja se toimi hyvänä viilentäjäna ja keventäjänä ennen illan pääruokaa. Pääruokana tarjoiltiin poroa. Erinomainen kypsyys, herkullinen maku. Kovin montaa sanaa en seuralaiseni kanssa tämän annoksen kohdalla vaihtanut :)

Täydellstä poroa. Sekä pitkään haudutettua että vain pinnalta paistettua.

Poron jälkeen saimme vielä maisteltavaksemme kotimaisia juustoja mustaherukkahillokkeen kanssa. Viimeisenä pääsimme vielä jälkiruoan pariin, joka sisälsi jugurttia ja puolukkasorbettia, kylkiäisenä marenkia. Sopivan kevyt lopetus täydelliselle ruokaillalle.

Tähän jälkkäriin oli hyvä lopettaa. 

Perjantai-iltana ravintolassa oli mukavasti muita ihmisiä, mutta tunnelma pysyi rennon rauhallisena koko illan ajan. Hyviä ravintoloita tuntuu kaupungissa riittävän, ja tässä oli yksi niistä. Suosittelen lämpimästi vierailemaan Nokassa - erityisesti silloin, kun on syytä juhlaan.

Viikonlopuksi suuntaan Tampereelle, ja sieltä tarttunee mukaan muutama jaettava makukokemus, joihin palaan täällä myöhemmin.

-Miika

Synttäriherkkua: Key lime pie

Pääsin viime viikolla miehen ikään, kun vuosirengas räpsähti uudelle kymmenluvulle. Näin kolmekymppisenä elämä ei ole sen kummempaa kuin 29-vuotiaanakaan, mutta syntymäpäivät ovat aina hyvä syy juhlaan. Päätin leipoa synttärivieraille perinteikkään, Floridasta lähtöisin olevaa Key Lime Pien.

Key Lime Pie

200g kaurakeksejä
100g voita
sokeria

6 keltuaista
3 limettiä
400 g kondensoitua maitoa
6 valkuaista

Ensimmäiseksi valmistin pohjan murskaamalla keksit, sulattamalla voin ja sekoittamalla ne keskenään yhdessä sokerin kanssa. Painelin seoksen irtopohjavuoan pohjalle, ja laitoin uuniin paistumaan . 175 asteeseen vartiksi. Irtopohjavuokaan kannattaa laittaa pohjalle leivinpaperi, säästyy monelta sotkulta ja vaivalta :)

Keksit morttelissa hienoksi muruksi. 

Pohjan valmistamisen jälkeen erottelin keltuaiset ja valkuaiset toisistaan. Täytteessä tarvitaan keltuaisia, mutta hyödynsin valkuaiset koristemarenkeihin, joten nekin kannattaa ehdottomasti säilyttää. Limeteistä raastetaan kuorta oman maun mukaan, pari teelusikallista on hyvä määrä. Lopuksi limeteistä puristetaan mehu täytteeseen makua tuomaan. Keltuaiset ja kondensoitu maito vatkataan keskenään vaaleaksi, kuohkeaksi vaahdoksi. Vatkaamisen loppuvaiheessa lisätään puristettu mehu sekä limetin kuori. Täyte kaadetaan pohjan päälle ja paistetaan uunissa vartin verran, kunnes täyte on hyytynyt. Vielä kelmu päälle, ja pakastimeen. Itse pidin paistosta pakastimessa yön yli, sillä leivoin piiraan jo lauantain puolella, vaikka vieraat tulivat vasta suunnuntaina.

Kuudesta valkuaisesta tein marenkeja. Vatkasin valkuaiset kovaksi vaahdoksi ja heitin hyvän määrän sokeria joukkoon. Massa pakastepussiin ja kulmaan pieni reikä, jotta saa puristettua hyvännäköisiä annospaloja pellille. Paistoin näitä noin sadassa asteessa puolentoista tunnin ajan. Kaasu-uunin kanssa meillä ei aina ihan löydy yhteinen ymmärrys, ja yksi pellillinen sai vähän muita tummempaa väriä. Onneksi kaksi muuta onnistuivat hyvin ja sain kakkuun onnistuneet koristeet.

Marenkia sarjatuotantona.

Tänä viikonloppuna juhlittiin kahvin voimalla, mutta kunhan sää muuttuu vähän keväisemmäksi, niin lienee kuohujuoman vuoro!

Valmis Key Lime Pie. Kaikki meni!

-Miika

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/13805741/?claim=bbmquk7vwjp">Follow my blog with Bloglovin</a>

Häränhäntäinen lihakeitto

Minulla on usein utelias katse, kun liikun ruokakaupan hyllyjen välissä. Ostan pelkästä kokeilunhalusta itselleni tuntemattomia ruokalajikkeita, ja kokeilen, millaiseen käyttöön ne sopivat. Jokunen aika sitten silmiini osui paketin verran häränhäntää, ja nappasin sen ostoskoriini. En ollut ihan varma, mitä  niistä saisi aikaan, mutta lopputuloksena oli maukas lihakeitto. Tämä ruokalaji ei ole mitään pikaruokaa, mutta kuten keitot monesti, maku paranee kun keitto vanhenee.

Häränhäntäinen lihakeitto

2 kpl 5-10 cm paksuista häränhäntä palaa
perunoita
sipuli
porkkana
muita kasviksia oman maun mukaan

Keiton tekeminen aloitetaan lihaliemen valmistamisella. Aluksi kuumennetaan vesi kiehuvaksi ja lisätään reilusti suolaa. Tipautetaan häränhännät veteen ja heitetään sekaan vielä kokonaisia mustapippureita. Liemeä saa keittää miedolla lämmöllä 4-5 tuntia, ja liemi on valmista kun häränliha irtoaa luista.

Kun liemi on valmis, lisätään joukkoon perunat ja porkkanat. Kun ovat puolittain kypsiä, lisätään vielä sipulit. Tässä vaiheessa kannatta tsekata vielä suolan ja muiden mausteiden määrä ja lisätä tarvittaessa. Luut napataan pois vasta hieman ennen tarjoilua, jotta niistä saadaan kaikki mahdollinen maku irti. Hieman hidasta, mutta yksinkertaista ja helppoa!

Yksinkertainen mutta maukas.

-Miika

Intialainen kanapata

Sarpanevan pata sai jälleen toimia kokkailuastiana, kun päätin viikonloppuna kokeilla intialaistyyppistä ruokaa. Tykkään tosi paljon tulisesta ruoasta ja eri mausteilla testaileminen ja kokeileminen sopii muutenkin melko rentoon ruoanlaittotyyliini. Joskus menee tietysti vähän yli, mutta sattuuhan sitä :) Nuo broilerin koipipalat ovat muuten todella edullisia. Monesti tulee ajateltua, ettei niissä ole mitään syötävää, mutta näin padan muotoon valmistettuna täyttivät kyllä hyvin ja jäi ruokaa vielä seuraavallekin päivälle.

Intialainen kanapata

1 pkt broilerin koipia tai koipireisiä
1 prk kookosmaitoa
2 paprikaa
1 limen kuori ja mehu
4 tomaattia
purkki ananasta
jalapeno
inkivääriä
3 porkkana
2 sipulia
oliiviöljyä
kuivattuja chilejä
suolaa
currya reippaalla kädellä
neilikkaa
appelsiini-inkivääri-mausteseosta
ripaus kanelia

Näillä lähdettiin liikkelle

Ensiksi paistoin kanojen pinnat kiinni paistinpannulla. Vähän väriä pintaan suolan lisäksi. Tämän jälkeen pilkoin kasvikset, ja heitin oliiviöljyä pataan. Kauniimpi puolisko on alkanut Ensitreffit Alttarilla -oliiviöljygaten jälkeen viihtymään erinomaisen hyvin öljyhyllyn edessä, vaikkei muutoin keittiössä paljon aikaa vietäkään. Alku se on oliiviöljykin ;)

Ensiksi kanat pannulle hakemaan väriä

Lisäsin pataan kanat, kookosmaidon, viipaloidun inkiväärin, paloitellut porkkanat, raastetun limenkuoren ja mehun sekä ananaksen. Keittelin puolisen tuntia, jonka jälkeen lisäsin ivelä sipulit, jalapenot, paprikat ja muut mausteen. Vettä kannattaa olla sen verran, että suurin osa padan aineksista peittyy, ja sitä voi lisätä valmistumisen aikana. Laitoin padan uuniin, noin 220-225 asteeseen ja annoin paistua kahden ja puolen tunnin ajan. Pata on valmista, kun kanan lihat irtoavat luista. Lisäkkeeksi riisiä ja tuoretta basilikaa.

Valmis pata. Riittää syömistä!

-Miika