Italialaisen keittiön helmi

Parhaat ruokapaikat reissun päällä löytyy aina kun kysyy suositukset paikallisilta. Tämän olen oppinut jo pelkästään Suomessa työn puolesta kiertäessäni. Kyllä oululaiset tietävät, missä Oulussa kannattaa syödä. Turha sitä on lähteä kuopiolaisilta kysymään.

Firenze yläilmoista kuvattuna.

Viinimatkamme opas – Federico osasi antaa meille kaksi ravintolasuositusta viimeiselle illallemme Firenzessä. Takana oli pitkä päivä, joten kumpikaan meistä ei kaivannut fine diningia vaan reilua, täyttävää, maistuvaa, paikallista ruokaa. Ravintolaksi valikoitui Borgo Antico, joka haisi vähän turistille, mutta osoittautui hinta-laatusuhteeltaan erinomaiseksi valinnaksi. Nälkäisinä päätimme mennä ruokailun kanssa italialaisen mallin mukaan eli antipasti, Primi piatti, secundo piatti ja dolce. Alkuruoan saapuessa pöytään tiesimme, että nyt kävi ahneelle ohraisesti. Valtava määrä toscanalaisia herkkuja, erilaisia makkaroita, bruschettaa ja niin edelleen. Varsinaiseksi alkuruoaksi minä söin pastaa, jota maistaessa ymmärsin mitä tarkoittaa al dente. Pääsääntöisesti kaikki nauttimamme pastat olivat erittäin hyviä. Mielestäni se, että emme saaneet yhtään huonosti kypsennettyä pasta-annosta eteemme reissun aikana on juuri sitä, mitä tarkoitetaan vakavalla suhtautumisella ruokaan. Ylpeys ruoasta on ennen kaikkea ylpeyttä, siitä mitä tarjoillaan.

Seuralaiseni söi  kesäkurpitsarisottoa ja muisteli, ettei ole vuoden 2014 tammikuun jälkeen saanut noin hyvää risottoa. Silloin ruokailimme Buenos Airesissa italialaisessa ravintolassa.

Ulkonäkö ei kerro koko totuutta. Todella herkullinen risotto.

Pääruoaksi valitsin firenzeläisen härän kyljyksen. Tämä monsteri tarjoitltiin joko 700 gramman tai yhden kilon kokoluokisssa kasan paistettujen perunoiden ja rosmariini-valkosipuli-oliiviöljyn kanssa. Valtavan hyvää ja ainoa oikea paistokypsyys on kuulemma raaka. Tässäkin asiassa kannatti luottaa paikalliseen neuvoon. Huippuluokan lihaa ja pieteetillä valmistettu.

Aika iso kyljys!

Jälkiruoat jäivät keittiöön kun kuljimme pitkin Firenzen katuja ja kujia seitinohuissa viinipäissämme hotellille.

-Miika

Lähiporoa Matinkylästä

Käytiin viikonloppuna viettämässä iltaa dinnerin merkeissä Espoossa ystäväpariskunnan tykönä. Illan isäntä oli hommannut meille espoolaista lähiruokaa, eli poron ulkofilettä muutaman pötkön ja laittanut ne marinadiin muhimaan keskenään vuorokaudeksi.

Poronfilemarinadi:

Öljyä

Timjamia

Rosrmariinia

Persiljaa

Valkosipulia (isännän ohjeen mukaan kaikkia reilusti)

Toisen veroluokan tummaa olutta (keskarikin käy)

Alkuruokana söimme inkiväärikastikkeella maustettua parsa-vuohenjuustosalaattia. Ostimme juustotiskiltä kunnon vuohenjuustoa ja se oli oikeastaan alkuruuan ainoa pelastus. Löysin viikolla inkiväärikastikkeen reseptin eräästä ruokablogista ja ajattelin kokeilla sitä hieman sovellettuna.

Inkiväärikastike

Inkivääriä noin kämmenen kokkoinen pala

Soijaa 4 rkl

Punaviinietikkaa

Valkosipulinkynsi

Luikaus ketsuppia

Öljyä 1dl

puolikas punasipuli

Lyödään kaikki astiaan ja ajetaan koko komeus sauvasekoittimella hienoksi kastikkeeksi. Kevät on parsan parasta aikaa ja parsaa on löytynyt kotonakin ruokapöydästä eri muodoissaan jo useampaan kertaan.

Parsasalaatti

Nippu parsaa (ohutta mallia)

Balsamicoa

2 kpl avokadoja

Salaattia (romaine, tammenlehti tms.)

Rasiallinen luumutomaatteja

¼ hunajamelonista

Sitruuna + mehu

Suola

Alkusalaatti

Parsoista leikataan pieni siivu pois juuresta. Lisäksi parsaa voi halutessaan kuoria, mutta jos parsa on ohut niin ei ole tarvetta. Leikkaa parsat muutaman sentin pituisiksi paloiksi ja heitä kuumalle, öljytylle pannulle paistoon pariksi minuutiksi. Valmista on kun parsassa alkaa olla pinnassa pieni rusko. Kaada pannulta astiaan ja ripauta suolaa ja balsamicoa päälle.

Kun valmistat itse parsoja niin kannattaa delegoida kaikki muut salaatinvalmistukseen liittyvät työt muille ruokailijoille. Yksi lohkoo luumutomaatit, toinen nyppii ja asettelee salaatit salaattilautaselle ja kolmas kuorii avokadot ja pirskottaa niiden päälle sitruunamehua, jotteivat avokadot tummu. Sitruunan määrä reseptissä on suuri siksi, että osa sitruunasta kannattaa käyttää näin kevään kynnyksellä maustamaan ruoantekojuomaksi hankittujen meksikolaistyyppisten oluiden maustajaksi. Nopeimmin oman hommansa valmiiksi saanut kuorii ja siementää vielä hunajamelonin ja pilkkoo sen palasiksi.

Tämän jälkeen kaikki ainekset sekaisin ja kaadetaan ne salaattipedin päälle. Vuohenjuusto kannattaa kyttää nopeasti vielä pannulla ja ripotella salaatin päälle inkiväärikastikkeen kanssa. Nautitaan kuivan, hapokkaan ja jopa hieman bensamaisen valkoviinin kanssa.

Pääruoan lisukkeena söimme selleripyrettä. En ole allerginen millekään ruoalle, mutta erityisesti varsiselleri saa minut huonotuuliseksi. Pyreenä selleri on kuitenkin yksi suosikeistani.

Selleripyreeseen tarvitaan

¼ juuriselleri

2 varsisellerin vartta

2 perunaa

1 dl keitinlientä

1 dl Kermaa

50 g Voita

Suolaa

Valmistus on hyvin yksinkertaista. Keitetään sellerit ja perunat kuorittuna vähän ylikypsiksi suolavedessä. Otetaan desin verran keitinlientä talteen.  Tämän ohessa sulatetaan voi ja  sekoitetaan kerma sekaan sekä keitinliemi. Sellereiden ja perunoiden ollessa kypsiä kaadetaan vesi pois ja soseutetaan esim. sauvasekoittimella. Lisää tämän jälkeen kerma-voiseos ja hämmennä kunnes koostumus on sopivan samettinen.

Paistettu poro. 

Poronfileet paistettiin nopeasti valurautapannulla jahka enimmät marinadin roippeet oli pyyhitty pinnoista pois. Kun fileet on nopeasti käytetty kuumalla pannulla niin ne laitetaan vielä astiaan folion ja parin liinan alle vetäytymään 5-10 minuutiksi. Tämän jälkeen fileet leikkuulaudalle ja leikataan fileet parin sentin paksuisiksi paloiksi. Irronneet liemet nopeasti vielä kuumalle valurautapannulle, loraus kermaa päälle ja pieni tippa punaviiniä ja pippuria kaveriksi. Kiehauta ja kastike on valmis levitettäväksi samettisen selleripyreen ja täydellisen roseeksi paistetun porofileen kaveriksi. Pääruoan kanssa nautimme Chileläistä Malbecia. Malbec-rypäleistä valmistetut viinit toimivat hienosti poron kanssa.

Pääruoka. 

Meidän menussamme jälkiruuan teko kannattaa aloittaa ensimmäisenä. Eli jos aloitat jälkiruuan tekemisen vasta kun pääruoka on syöty niin kannattaa varautua syömään se vasta aamulla. Lakupannacotta ei ole nimittäin pikaruokaa.

Lakupannacotta

Liivatetta

4 dl kermaa

2 rkl sokeria

3 rkl lakritsijauhetta

Liivatteita pidetään kylmässä vedessä ensin 10 minuuttia, jonka aikana kiehautetaan kasarissa kerma, sokeri ja lakritsijauhe. Tämän jälkeen sekoitetaan liivatteet sekaan, kaadetaan annoskuppeihin ja laitetaan jääkaappiin noin kolmeksi tunniksi hyytymään.

Nosta tarjoilua varten pois jääkaapista kun on jälkiruuan aika ja koristele vaikka sukulakuilla tai vadelmakompotilla. Ruokajuomana toimii erinomaisesti portviini.

Lakupannacotta. 

Näillä eväillä nautittiin viikonloppuna. Kerman, rasvan ja suolan käyttö saattoi olla hieman varomatonta, mutta kuten eräällä ystävälläni on tapana sanoa, kaikki on kuolleet, jotka on leipää syöneet.

-Miika

Neljän tähden dinneri

Meillä on ystäviemme kanssa tapana viettää vuoroin vieraissa -periaattella neljän tähden illallisia noin neljä-viisi kertaa vuodessa. Valmistamme vuorotellen kolmen ruokalajin illallisen, jonka nautimme neljästään. Pisteitä ei näillä illallisilla jaeta, usein vain vilpittömiä kehuja. Viime viikonloppuna oli meidän vierailuvuoromme,  eli kokkauspuuhat jäivät viikonloppuna vähiin.


Otimme lauantai-iltana suunnan kohti ystäviemme kotia.  Perillä meitä odotti venäläisteemainen menu ja blinitaikina paistoa vaille valmiina. Blinejä paistellessa ehdimme juomaan mukilliset kuohuvaa. Jostain syystä ranskalaiset ovat aikoinaan antaneet venäläisille luvan valmistaa sampanjaa sampanjan nimellä. Kyseessä ei siis ole mikään piraattituote vaan venäläistä sampanjaa on oikeasti olemassa. Kokonaan toinen asia on sitten, että onko maulla mitään tekemistä sampanjan kanssa...


Alkuruokana tarjoiltiin blinejä asiaankuuluvin sortimentein. Pöydässä oli smetanaa, muikun mätiä, suolakurkkua, pieneksi hakattua sipulia, poroa ja hunajaa. Blinit ovat minulle kovien pakkaspäivien ruoka, minkä vuoksi blinien syönti on jäänyt tänä talvena kahteen kertaan. Ne ovat siitä hyvä ruoka, että niitä voi syödä joko alku-, pää-, tai jälkiruokana. Blinien paistamisessa tärkeää on voin määrä. Tattarin kyky imeä nestettä on uskomaton, joten nyrkkisääntönä voin käytössä kannattaa pitää mielessään ohje; mitä enemmän voita, sen parempi blini. Tässä kohtaa kannattaa yleensä unohtaa kohtuus voin käytössä.

Blinejä lisukkeineen. Poro toimi näiden lisukkeena erinomaisesti. 

Pääruoaksi söimme borssikeittoa, joka oli ala-asteen inhokkiruokani. Iän myötä onneksi ennakkoluuloni tätä herkullista keittoa kohtaan on muuttunut. Borssi-keiton ydin on punajuuri, joka antaa ruualle maun ja sen kauniin värin. Kuten blinejäkin, tätäkin venäläisen ruoan aarretta on hyvä terästää reilulla lusikallisella smetanaa. Borssikeittoa nautitaan usein kasvisversiona, mutta meille tarjottiin mahdollisuus nauttia se porsaan savuleikkeen kanssa. Tämä yhdistelmä toimi loistavasti!

Borssikeitto ja lagerit. 

Ennen jälkiruokaa oli pieni ruokalepo paikallaan. Tällä kertaa suoritimme senkin venäläisen kaavan mukaan, eli suolakurkkusnapseilla. Snapsin jälkeen pieni lepohetki sohvalla ja kohti jälkiruoan herkullista tuoksua!

Venäläinen tequila. 

Jälkiruoksi nautimme aivan uskomattoman hyvää uunijäätelöä. Pohjalla oli ohut kakkukerros, jonka päälle oli ripoteltu marjoja. Tämän jälkeen vuoka oli tampattu vaniljajäätelöllä ja laitettu päälle vielä paksu kerros marenkia. Uunin siksi aikaa, että marenki sai kauniin värin. Nautitaan välittömästi, jolloin kylmästä jäätelöstä ja lämpimästä marengista saadaan paras kontrasti aikaiseksi. Makuyhdistelmä oli aivan täydellinen. Marjojen happamuus, jäätelön pehmeys, marengin makeus tekivät tästä yhdessä kakkupohjan tuoman suutuntuman kanssa erinomaisen päätöksen ruokailulle.

Tätä lisää!

-Miika