Tallinnassa ruokaturistina

Vierailin toissa viikonloppuna Tallinnassa siskoni luona. Monelle mielikuva tuosta Etelä-Helsingin helmestä on varsin humalahuuruinen. Toisille mielikuvat rajoittuvat vain nuhjuisiin laivoihin ja halpaan viinaan. Sain opiskeluaikana tarpeekseni kaiken maailman tallinnan- ja ruotsinristeilyistä ja viime vuodet olen pyrkinyt tutustumaan Tallinnaan muun muassa ruokapuolen näkökulmasta. Tallinna tarjoaa tänä päivänä varsin laajan kirjon erilaisia ruokapaikkoja, joskaan kebab-pizzeria-kulttuuria Tallinnasta on aika turha etsiä. Sen sijaan kaupunki tarjoaa enenevissä määrin upeaa street foodia ja erittäin hyvätasoisia ravintoloita erinomaisella hintalaatusuhteella.

Yhtenä parhaana esimerkkinä loistavasta hinnan ja laadun suhteesta on Kohvik Sesoon, joka sijaitsee kävelymatkan päässä vanhasta kaupungista, Kalamajan boheemin trendikkäällä alueella. Kävin illallisella Sesoonissa jo viime syksynä ja saimme neljän hengen ruoat aperitiiveineen ja pääruoan kanssa nautitulla viinipullolla alle sadalla eurolla.

Brunssiherkuttelua.

Tällä kertaa kävimme nauttimassa Sesoonissa sunnuntaibrunssin. Brunssilla erityisesti jälkiruokapöytä oli oivallinen mansikoineen ja erilaisine kakkuineen. Brunssin eväspuolen esille laittoon oli kiinnitetty hienosti huomiota ja ruoat olivat kauniita. Lisäksi ruoissa oli tuotu esiin ravintolan fiilistä ja haettu ruokiin jotain uutta. Suomalaisten perusbrunssien salaatinlehdet, kurkkusiivut ja tomaattilohkot loistivat poissaolollaan. Niiden tilalla oli pieniä suolaisia leivoksia, sillisalaattia ja muita paikallisia herkkuja. Cavaa ei valitettavasti ravintolasta enää löytynyt, joten oli tyytyminen proseccoon.

Kattava jälkkäribrunssikin tuli nautittua.

Perjantaiksi olimme varanneet seurueellemme pöydän kehutusta pizzapaikasta Controventosta. Pöytävaraus osoittautui aiheelliseksi, sillä ravintola oli kuin ammuttu täyteen. Olen tämän vuoden ajan metsästänyt Suomesta parasta pizzaa. Tavoitteena on syödä joka perjantai pizza aina eri paikassa. Tällä kertaa testasin Controventon pizzan pienellä riskillä. Täytteiksi valitsin pizzassa aina niin vaikeat; kinkun ja herkkusienet.  Riskitäytteet osuivat onneksi nappiin. Kinkku oli hyvin suolattu ja ennen kaikkea kunnon siivuina. herkkusieniin oli puolestaan keittiössä taiottu makua ja ne eivät maistuneet purkalta kuten niin usein kebabbiloissa ja oikeissa pizzaravintoloissakin. Pohja oli pieni pettymys juuri purkkamaisuutensa vuoksi. Meinasi leuat kipeytyä jauhaessa. Pizza oli kuitenkin kymmenen euron pizzaksi hintansa väärti.

Pizzaperjantain satoa. 

Ruokailun jälkeen iski jano ja suuntasimme paikallisen pienpanimon pystyyn kyhäämään ravintolaan. Asiakaspaikkoja Pohjala Panimon Speakeasy ravintolassa on noin 20 ja tunnelma oli sen mukainen. Paikalla on artesaaniolut aficionadoja sekä miehistä, että naisista. Tänne ei kannata mennä mikäli alekokki-lager on parasta olemassa olevaa olutta. Mikäli olut ja ennen kaikkea maut kiinnostaa ja olet ennakkoluuloton niin tämä on oikea paikka. Oluita ei ole tarjolla valtavaa määrää eri sortteja, mutta niitä vähäisiä vaihdetaan tiuhaan. Muki käsityöolutta irtoaa noin 2-3 eurolla. Etukäteen kannattaa selvittää paikan tarkka sijainti, koska paikka voi olla vaikea löytää, vaikka seisoisit sen ulko-oven edessä.

Elämäni paras burgeri. 

Mikä parasta, ravintolan viereisestä ovesta pääset grillille, jossa tehdään Tallinnan parhaat burgerit. Paikan nimi on Burgerbox ja tilauksen teon jälkeen voit siirtyä vielä olutravintolan puolelle nauttimaan yhden oluen tilausta odotellessa. Burgeri maksaa vitosen, mutta siihen ei kannata tyytyä. Aivan järjettömän herkulliset kimchi-ranskalaiset saa hampparin kylkeen kahdella eurolla. Me otimme ruuat mukaan ja menimme majapaikkaan syömään, joten ruoka ei ole kovin kaunista, mutta tarvitseeko sen ollakaan jos maku on kohdallaan? Ilta oli hyvä päättää mummoni ainaiseen toteamukseen: Syö laps tokkiisa, täyvvellä mahalla tulloo uni paremmin.

Jälkiruokaranut.

-Miika

Pirkanmaan brunssi ja muita makuja

Viime viikonloppuna otin suunnaksi vanhan asuinkuntani, Tampereen. Hikinen ja ahdas Onnibus-matka meni päiväunien myötä nopeasti, ja pääsinkin suoraan viettämään pizzaperjantaita keskustaan, Sitkoon. Pizzaperjantai on tämän vuoden rutiinini. Tavoitteena on syödä vuoden aikana 52 pizzaa eri paikoissa. En ole vielä keksinyt parempaa tapaa aloittaa viikonloppua, joten tällä mennään, ainakin tämä vuosi! Teen jossain vaiheessa pientä yhteenvetoa käydyistä paikoista, mistä löytyy perjantain pelastajat ja parhaat pizzat.

Sitkossa oli listalla kuusi eri pizzaa. Valitsin Puttanescan, jossa oli täytteenä anjovista, oliiveja, valkosipulia, mozzarellaa ja chiliä. Aika eksoottiset maut, mutta hyvin toimiva yhdistelmä. Pohja oli makuuni ehkä vähän raaka, tomaattikastike valjuhko, mutta täytteet olivat hyvät. Rapsakat reunat maistuivat, ja koko oli sopiva. Ähkyyn asti en saanut syötyä, mutta myöskään nälkä ei yllättänyt enää samana iltana. 

Jälkiruuaksi samalle illalle ystäväni oli taikonut syntymäpäiväkakun. Eikä ihan mitä tahansa kakkua, vaan kunnon Charlotte Russen. Täydellistä! Kakku oli onneksi niin riittoisaa, että viimeiset palaset nautittiin sunnuntaiaamun brunssilla. Laitan reseptin tänne blogiin, kunhan se minulle paljastetaan :)

Kolmas synttärikakku. Ehkä nyt riittää kakut hetkeksi :) 

Lauantaina ruokamatka jatkui legendaariseen Pispalan Pulteriin, jonka väitetään olevan Suomen ensimmäinen lähiöpubi. Perinteinen paikka tarjosi varsin mutkatonta ruokaa ja palvelua. Listalta nenäni eteen päätyi annos, jossa oli yön yli haudutettua härän kuvetta, pekonipapuja sekä lohkoperunoita. Annoskoko oli kohdillaan ja maku myös, vaikkei tässä paikassa hienostuneilla mauilla koreiltukaan. Vatsa täyttyi ja se on tärkeintä.

Pispalan Pulterin annos.

Onnistuneen viikonlopun kruunasi ystävieni kotona nautittu brunssi. Pöytään katettiin paleolettuja, marjoja, kinkku-munamuffinsseja, jugurttia, croissantteja, ja hedelmiä. Jälkiruokana synttärikakun loppu.

Kinkku-munamuffinssit. 

Hyvät eväät pitkällä brunssilla. 

Vatsa täyttyi siinä määrin, että ensimmäisen kerran nälkä oli vasta illalla kotona yhdeksän jälkeen. Aurinkoinen viikonloppu onnistui loistavasti niin seuran, ruoan kuin säidenkin puolesta. Kevättä kohti! 

 

Maisemia ulkoilmamuseosta. 

-Miika