Tallinnan makumatka 2: Kolm Sibulat

Tallinnan matkalta lauantain ruokapaikka ansaitsee oman päivityksensä. Suuntasimme päivästä raveihin ja nälkähän siinä hevosten ravaamista katsellessa tuli. Paikaksi valikoitui Tallinnan hipodromin lähellä sijaitseva Kolm Sibulat. Paikan konsepti on hämmentävä. Paikallista ruokaa venäläis-korealais-italialais-twistillä. Eli käytännössä eestiläistä evästä yhdistettynä maailman makuihin. Kolm Sibulat on näiden ravintoloitsijoiden toinen ravintola Tallinnassa. Herrojen perustama ensimmäinen ravintola Moon sijaitsee Kalamajassa ja venäläisen ruuan ystäville ehdottomasti käymisen arvoinen paikka.

Riittoisa alkupala.

Kolm Sibulatia voisi luonnehtia oikeastaan vastakohtien ravintolaksi. Täällä yhdistyivät slowfood ja pikaruoka, perinteiset paikallisen keittiön ruoat on yhdistetty uuden maailman makuihin. Esimerkiksi vaikka syömäni alkuruoka. Lämpimän georgialaisen flatbreadin välissä oli hitaasti kypsytettyä porsasta ja kimchiä. Annoskoko oli kohdallaan nälkäiselle miehelle. Alkuruoka olisi riittänyt puolille seurueestamme pääruoaksi.

Pääruoassa sama meininki toistui. Ankan filettä Etelä-Amerikan ihmeviljalla, kvinoalla, Romaine-salaatilla ja omenapyreellä. Mukaan oli laitettu vielä siiderikastike. Hämmentävä kokonaisuus toimi aivan loistavasti. Ankka oli kypsennetty juuri sopivasti.

Täydellistä ankkaa.

Mielenkiintoisena lisänä suosittelen ehdottomasti kokeilemaan ravintolan itse tekemää kirsikkasnapsia. Mikäli kokemuksesi rajoittuu Livikon kirsilikööriin niin tämä snapsi räjäyttää tajunnan. Juoma valmistetaan oikeista kirsikoista ja makua on sen verran, että jo itsessään tämä toimisi jälkiruokana.

Kirsikkasnapsi.

Tähän mennessä ruokailussa oli mennyt jo suomipojan makunystyrät niin hämilleen, että jälkiruoaksi päätin ottaa turvallisesti Tiramisun Baileysillä ja tuoreilla marjoilla. Tämäkään ei osoittautunut pettymykseksi, mutta jäi valitettavasti vähän alku- ja pääruoan varjoon.

Kevyt jälkkäri.

Koko lysti maksoi neljältä hengeltä muistaakseni noin 130 euroa. Siskoni vitsailee aina, että vierailemissani Tallinnan ravintoloissa on yleensä aina haluamani ruoka tai juoma loppu. Kolm Sibulatkaan ei pettänyt tässä suhteessa. Listalta tilaamaani cavaa ei löytynyt tästäkään paikasta, joten tyydyttiin taas proseccoon.

-Miika

Makuelämys Ravintola Nokassa

Syntymäpäivänautiskelut eivät jääneet pelkän Key Lime Pien varaan. Perjantai-iltana töiden jälkeen suuntasin ensiksi Vin Viniin after workille, josta Bryggerin kautta ilta jatkui Ravintola Nokkaan Kanavarantaan. Tiesin kuulopuheiden perusteella odottaa erinomaisia makuja, mutta tämä ravintola ylitti kaikki odotukset niin palvelun kuin ruoan ja tunnelmankin puolesta.

Tällä lähdettiin liikkeelle. 

Nautin illalliseksi kuuden ruokalajin Helsinki Menun viinipaketilla. Menu alkoi keittiön tervehdyksellä, jossa tarjoiltiin pieni kuppi höyryävän kuumaa sellerikeittoa. Ensimmäinen ruokalaji oli ikisuosikkini blini perinteisillä lisukkeilla: punasipulia, smetanaa ja mätiä. Blini oli sopivan kokoinen alkupalaksi, ja niin vain kävi, että tänäkin talvena pääsin blinejä maistelemaan. Vielä viime talvena tein niitä muutamaan otteeseen itsekin, mutta leuto talvi on johtanut siihen, että kunnon "blinitunnelmaa" ei ole vielä saatu kaivettua esiin.

Bliniherkuttelua. 

Blinien jälkeen tarjolla oli sipulikeittoa. Maku oli ihan loistava! Tämän keiton kanssa join V1/B -viiniä, joka oli todella epätyypillinen viini. Maku sinällään ei ollut mikään makuaisteja hivelevä, mutta tämän sipulikeiton kanssa yhteensopivuus oli täysi kymppi. Muutenkin viinipaketin viinit oli valittu ja maisteltu huolella tätä menua varten - kuten tietysti laadukkaassa ravintolassa kuuluukin.

Maukas ja maistuva sipulikeitto briossien kanssa. 

Huomasin tätä kirjoitusta varten, että illallisen tiimellyksessä syöminen nousi valokuvaamista tärkeämmäksi asiaksi. Minulta nimittäin puuttuu kuvat kahdesta annoksesta. Toinen annoksista nautittiin sipulikeiton jälkeen. Annoksessa oli omenaa ja seljankukkaa, ja se toimi hyvänä viilentäjäna ja keventäjänä ennen illan pääruokaa. Pääruokana tarjoiltiin poroa. Erinomainen kypsyys, herkullinen maku. Kovin montaa sanaa en seuralaiseni kanssa tämän annoksen kohdalla vaihtanut :)

Täydellstä poroa. Sekä pitkään haudutettua että vain pinnalta paistettua.

Poron jälkeen saimme vielä maisteltavaksemme kotimaisia juustoja mustaherukkahillokkeen kanssa. Viimeisenä pääsimme vielä jälkiruoan pariin, joka sisälsi jugurttia ja puolukkasorbettia, kylkiäisenä marenkia. Sopivan kevyt lopetus täydelliselle ruokaillalle.

Tähän jälkkäriin oli hyvä lopettaa. 

Perjantai-iltana ravintolassa oli mukavasti muita ihmisiä, mutta tunnelma pysyi rennon rauhallisena koko illan ajan. Hyviä ravintoloita tuntuu kaupungissa riittävän, ja tässä oli yksi niistä. Suosittelen lämpimästi vierailemaan Nokassa - erityisesti silloin, kun on syytä juhlaan.

Viikonlopuksi suuntaan Tampereelle, ja sieltä tarttunee mukaan muutama jaettava makukokemus, joihin palaan täällä myöhemmin.

-Miika