Lampaan viulu

Eräs perhetuttavani opetti minulle aikanaan, että valokuvaa otettaessa ei suinkaan sanota kameralle juusto tai muikku vaan lampaan viulu. Perusteluna oli, että suu jää kuvassa kauniiseen asentoon.

Kauniista puheen ollen. Siskoni toi pääsiäiseksi mukanaan 2,5 kilon lampaan viulun, jonka paistoimme uunissa. Viulu oli ostettu Lappeenrannasta suoraan lähitilan tuottajalta, joten ainakin tämän ruoka on jäljitettävissä ilman merkintöjä muovipakkauksessa. Viulu on haastava pala ja lammas ei kuulu monenkaan tuntemani ruokaa syövän henkilön lempieväisiin. Haaste oli siis suuri.

Tästä se alkoi. 

Viulunsoittaja uunissa:

1 kpl lampaanviulu

Puntti basilikaa

Kourallinen rosmariinia

kourallinen timjamia

15-20 valkosipulin kynttä

Karkeaa merisuolaa

Oliiviöljyä

2-4 dl kermaa

1 pll (kirsikka)porteria

Aloitin lampaan marinoinnin yrttiseoksen teolla. Puntti basilikaa, kourallinen timjamia ja rosmariinia,  karkeaa merisuolaa ja oliiviöljyä. Sekoita nopeasti kulhossa, jotta yrttien lehtien rakenne särkyy.

Yrttimarinadi vielä vaiheessa. 

Tämän jälkeen painelin viuluun reikiä terävällä veitsellä. Reikiin työnsin yrttimarinadin, jotka tulppasin valkosipulin kynsillä. Viulu voi olla marinoitumassa useammankin tunnin, mutta ajan puutteen vuoksi jouduin tyytymään noin kahteen tuntiin.

tämän jälkeen valelin viulun öljyllä ja tuuppasin sen uunipellille 200-asteiseen uuniin. Vartin päästä kaadoin päälle 2 dl kermaa ja tästä aina vartin välein sivelin viulun Pohjala-panimon Must Kuld Kirsikkaporterilla. Porter-olut tuo lampaalle mukavaa makua. Tunnin paiston jälkeen tiputin uunin lämpötilan noin 150 asteeseen, jossa viulu voi paistua huoletta pari tuntia. Tässä käytin lämpömittaria ja otin viulun uunista kun mittari näytti 71 astetta. Tuo sisälämpötila riittää viululle mainiosti. Paiston aikana viulua kannattaa sivellä vuoroin portterilla, vuoroin kermalla. Tällä tavoin viululle saa erittäin kauniin paistopinnan.

Ja se toinen marinadi vähän paremmassa vaiheessa.

Viulun paistopinta oli sen verran hyvän näköinen, etten olisi halunnut leikata siitä valmiita annospaloja pääsiäisaterialle vaan laittaa viulun sellaisenaan pöytään. Viulusta kannattaa ottaa ehdottomasti luut talteen ja tehdä niistä lihaliemi, josta saa seuraavalle päivälle erinomaisen lihakeiton. Lihakeiton ohjeen voi katsoa tämän saman blogin aiemmasta postauksesta.

Viulu uunissa.

Lampaasta paiston aikana irronneista, nesteistä, rasvoista ja marinadista saa oivallisen kastikkeen. Uunipelliltä kannattaa kaapia kasariin kaikki mitä irti lähtee ja sihauttaa jäljelle jääneet porterit vielä sekaan. Suurusteen voi tehdä sotkemalla ruokalusikallisen vehnäjauhoja tilkkaan kylmää vettä ja kiehauttamalla kasarissa nämä kaikki aineet keskenään.

Valmista tuli ja ainakin meidän kahdeksan hengen pääsiäisateriaseurueelle tuntui maistuvan.

Sitten syömään!

-Miika

Perinteinen grillikauden avaus

Olin pääsiäisen lapsuudenkodissani Itä-Suomessa perheen kanssa. Perinteisiin kuuluu, että grillikausi avataan pääsiäisen aikaan. Pääsiäisen sattuessa maaliskuun alkupuolelle grillikatoksessa on saattanut olla vielä 5 senttiä lunta ja jäätä lattialla, mutta sehän ei ole grillaamista estänyt. Tämän pääsiäisen kelit sopivat oivallisesti grillaamiseen, vaikka Solia ja sitruunaa ei grillaamisen ohessa oikein vielä tohtinut juoda.

Nälkäisiä ruokailijoita oli kuusi kappaletta, joten ostin kaksi pakettia ohuita broilerin fileleikkeitä ja paketillisen a-luokan makkaraa grillattavaksi. Kesän grillausvalmistelut alkavat aina bbq-kastikkeen teosta. Sitä kannattaa tehdä reilusti, että riittää pidemmäksikin aikaa. Oma reseptini on ollut tähän saakka salainen, mutta miksi  pihdata kun tämän makuelämyksen voi jakaa nyt kaikkien kanssa.

Don Cocineron BBQ-kastike

3-5 dl coca-colaa, ei missään nimessä lightia, koska sokerin on tarkoitus sakeuttaa makeutuksen lisäksi

1 pll porteria (tällä kertaa käytin virolaisen Pohjala-panimon Must Kuld -kirsikkaporteria)

1 punasipuli

loraus punaviinietikkaa

1 valkosipulin kynsi

ketsuppia

chiliä

suolaa

mustapippuria

ruokokidesokeria

öljyä

Kastike kiehuu kasaan. 

Kuori sipulit ja silppua pieneksi. Tippa öljyä pannulle ja sipulit kuullottumaan. Tämän jälkeen lorauta punaviinietikka kasariin sipulien joukkoon ja anna hautua hetki, jotta maku tarttuu. Punaviinietikan kanssa kannattaa olla varovainen, ettei sitä laita liikaa, muuten mausta tulee kitkerä. Seuraavaksi kaada sekaan tölkillinen coca-colaa, puoli pulloa porteria, chiliä (kuivattuna tai tuoreena), ripaus suolaa, reilu tujaus ketsuppia ja myllystä mustapippuria. Keitä kasaan ja maistele. Mikäli tarvitsee makeutta lisää colaa tai ruokokidesokeria. Jos on liian makea niin tasapainota lopulla porterilla mikäli et ole sitä vielä kietaissut kurkkuusi. (Tämän vuoksi yleensä kannattaa ostaa kaksi pulloa, toinen ruokaan ja toinen ruuan tekoon). Sakeuden ollessa sopiva kastike on valmis. Tämän jälkeen siivilöi kastikkeesta sipulit pois.

Ennen grillausta ota fileet lämpimään noin tuntia ennen grillausoperaation aloitusta. Kuivaa ja pyyhi fileet talouspaperilla. Sivele kastike fileiden pintaan.

Grilliä valitessa suosikkijärjestykseni on seuraava:

1. Puuhiiligrilli
2. Brikettipallogrilli
3. Kaasugrilli

Muita vaihtoehtoja en oikein tohdi grilliksi sanoa. Kotona on Kota-Keittiön puuhiiligrilli, joten grillin lämmitys aloitetaan polttamalla siinä pino puuta. Puut kannattaa latoa ja valita sen mukaan, että kaikki puut ovat hiilloksena samaan aikaan. Tarkoitus on grillata hiilloksella, ei avotulella.

Talven jäljiltä grilliritilät ja muut varusteet on hyvä kuumentaa avotulella ja hieroa tämän jälkeen pintaan kevyt öljy/rasva, jottei ruoka tartu niihin kiinni.

Riittää isommallekin porukalle!

Hiilloksen ollessa sopiva siirrä fileet ritilälle hiilloksen päälle. Kastiketta voi sivellä vielä paistonkin aikana, jotta fileisiin saa vielä lisää makua ja ihanaa bbq-kastikkeen tahmaisuutta. Grillatessa kannattaa pitää mielessä Jyrki Sukulan viisaus: Minuutti vielä niin on varmasti kypsää, minuutti vielä on varmasti kuivaa. Parhaan mehevyyden saa ruokaan kun muistaa tuon yksinkertaisen ohjeen. Kokemuksen myötä oppii grillaamaan eri raaka-aineet ilman lämpömittareita ja muita tillbehörejä. Näppituntuma kertoo yleensä enemmän kuin ohjeet.

Puugrillillä pääsee mielestäni parhaaseen lopputulokseen. 

 Kun fileet on grillattu niin ne tarjoillaan raikkaan salaatin tai perunasalaatin kanssa. Meillä oli pöydässä vihreä salaatti fetalla, oliiveilla ja extra virgin oliiviöljyllä.

Maistuu. 

-Miika

p.s. BBQ-kastiketta valmistaessani mietin, että pitänee ensi kerralla kokeilla lisätä sipulien kaveriksi kirsikoita, sen verran hienosti toi makua tuo kirsikkaporter. Jos kirsikat ei maistu niin toinen erinomainen vaihtoehto on Sinebrychoffin ja Brooklyn Breweryn Two Tree porter, jossa makuina kuusenkerkkä ja vaahterasiirappi. Se tosin häviää vatsan pohjalle paljon nopeammin kuin kattilan pohjalle.

Kinderpiirakkaa

Pääsiäisen kynnyksellä selasin erilaisia ruokablogeja, ja aika monessa tuli vastaan kinderpiirakka. Tätä melko helppoa piirakkaa oli kokeiltava itsekin. Usko meinasi loppua kesken, kun ladoin piirakkaan kolme levyllistä suklaata ja melkein paketillisen tomusokeria. Loppu hyvin kaikki hyvin - piirakka oli hyvää eikä missään nimessä kevyttä. Onneksi loput pystyi pakkaamaan työkavereita varten rasiaan ja viemään seuraavana päivänä töihin.

Kinderpiirakka (uunipellillinen)
5 dl sokeria

5 dl vehnäjauhoja
2 tl vaniljasokeria
4 tl leivinjauhetta
6 rkl tummaa kaakaojauhetta
3 dl kiehuvaa vettä
300 g voita sulatettuna
4 munaa

150 g pehmeää voita
5 dl tomusokeria4 tl vaniljasokeria

200-300 g maitosuklaata
100 g valkosuklaata 

Aluksi sekoitetaan kuivat aineet keskenään, ja sekaan kaadetaan kiehuva vesi sekä sulatettu voi. Lisätään vielä munat, ja sekoitetaan hyvin. Taikina on valmis, joten se kaadetaan pellille ja paistetaan 200 asteessa vajaa puoli tuntia. 

Aika paljon suklaata!

Tällä välillä valmistetaan voikreemi. Pehmeä voi ja sokerit vatkataan huolellisesti kreemiksi. Kun pohja on paistunut, sen annetaan jäähtyä hyvin. Jäähtyneelle pohjalle levitetään voikreemi, ja laitetaan hetkeksi jähmettymään pakkaseen. Sillä aikaa kiehautetaan vesi kattilassa, ja laitetaan maitosuklaa sulamaan muovikulhoon. Kun suklaa on täysin sulanut, levitetään se tasaisesti voikreemikerroksen päälle. Vielä sulatetaan muutama rivi valkoista suklaata, ja levitetään sitä ohuina nauhoina maitosuklaan päälle. Kuviointeja piirakkaan saa tehtyä esimerkiksi kahvilusikan varrella, kuljettamalla sitä kevyesti pitkin suklaalla kuorrutettua pintaa. Vielä kertaalleen koko piirakka pakastimeen ja annetaan olla hetki. 

Maistuu!

Muutama suupala riittäisi hyvin, mutta niin vain meni koko piirakka lopulta parempiin suihin :) 

-Miika 

Nopea pastakastike

Viikonlopun pitsaa valmistaessa jäi tomaattikastiketta sen verran yli, että siitä riitti vielä sunnuntain lounaaseen. Pasta-annoksen tuunaaminen kävi nopeasti. Ensimmäiseksi laitoin spaghetit kiehuvaan veteen, jonka aikana lämmitin tomaattikastikkeen jäänteet hellalla. Jauheliha ruskistumaan pannulle, ja sipulia ja suolaa mukaan. Kun jauheliha oli valmista, kaadoin tomaattikastikkeet sen perään.

Pientä twistiä lisäsin kastikkeeseen chilillä. Lopulta vielä spaghetit pannulle ja koko massa kevyesti sekaisin. Päälle raastoin tavallista edamia. Parmesan-juusto olisi tähän ykkösvaihtoehto, mutta sitä ei jääkaapista tällä kertaa löytynyt, vaikka juustovalikoima melko kattava muuten olikin - kiitos Hullujen Päivien ja Herkun tarjousten!

Sunnuntain helppo ja nopea lounas. 

-Miika 

Myöhäisillan pizza

Kiireinen viime viikko verotti myös keittiössä vietettyä aikaa, ja oikeastaan vasta myöhään lauantai-iltana pääsin ensimmäistä kertaa ruoanlaiton pariin. Illanvieton päätteeksi tasapainottelin hetken ravintolaruoan ja kotitekoisen pitsan välillä, mutta koska Siwa on yllättävän lähellä, päätin nähdä vaivan ja tulla kotiin syömään. Perinteinen, mutta maistuva jauhelihapizza syntyi nopeasti. Mielestäni tärkein asia kotitekoisessa pizzassa on itse valmistettu tomaattikastike, jolla saadaan pitsaan mielettömän hyvä maku.

Myöhäisillan eväät

vehnäjauhoja
hiivaa
öljyä vettä
suolaa

Mutti Polpa -tomaattimurskaa
valkosipulia
jauhelihaa
aurajuustoa
Edam-juustoa
sipulia
tomaattia

Pohjaksi valmistin ihan tavallisen pitsapohjan. Pari desiä vettä, puolikas pala hiivaa, vehnäjauhoja, vähän suolaa ja öljyä. Kaikki nopeasti sekaisin ja kohoamaan.

Tomaattikastike valmistuu

Pohjan valmistamisen jälkeen pistin tomaattikastikkeen tulille. Ensiksi laitetaan pienellä lämmöllä oliiviöljyä kattilaan. Tämän jälkeen lisätään 5-6 valkosipulinkynttä ja yksi todella pieneksi pilkottu sipuli. Sipulit kuullotetaan, ja kattilaan laitetaan purkillinen Muttia. Kyytipojaksi myös 1-2 ruokalusikallista tomaattipyrettä. Mausteeksi reilulla kädellä organoa, mustapippuria, suolaa ja punaviinipullon pohjat. Keitellään pienellä lämmöllä kasaan, mitä pidempään, sen parempi kastike syntyy.

Paahtuneet tomaatit ja vähän pippuria päälle!

Kastikkeen keittyessä pilkoin tomaatit, ja laitoin ne hetkeksi uuniin paahtumaan. Jauhelihan ruskistus ja juuston raastaminen, ja lopulta pitsan kokoaminen. Reilusti aurajuustoa ja vielä vähän lisää sipulia - todella maistuva lauantai-illan ateria!

Valmis!

-Miika

Neljän tähden dinneri

Meillä on ystäviemme kanssa tapana viettää vuoroin vieraissa -periaattella neljän tähden illallisia noin neljä-viisi kertaa vuodessa. Valmistamme vuorotellen kolmen ruokalajin illallisen, jonka nautimme neljästään. Pisteitä ei näillä illallisilla jaeta, usein vain vilpittömiä kehuja. Viime viikonloppuna oli meidän vierailuvuoromme,  eli kokkauspuuhat jäivät viikonloppuna vähiin.


Otimme lauantai-iltana suunnan kohti ystäviemme kotia.  Perillä meitä odotti venäläisteemainen menu ja blinitaikina paistoa vaille valmiina. Blinejä paistellessa ehdimme juomaan mukilliset kuohuvaa. Jostain syystä ranskalaiset ovat aikoinaan antaneet venäläisille luvan valmistaa sampanjaa sampanjan nimellä. Kyseessä ei siis ole mikään piraattituote vaan venäläistä sampanjaa on oikeasti olemassa. Kokonaan toinen asia on sitten, että onko maulla mitään tekemistä sampanjan kanssa...


Alkuruokana tarjoiltiin blinejä asiaankuuluvin sortimentein. Pöydässä oli smetanaa, muikun mätiä, suolakurkkua, pieneksi hakattua sipulia, poroa ja hunajaa. Blinit ovat minulle kovien pakkaspäivien ruoka, minkä vuoksi blinien syönti on jäänyt tänä talvena kahteen kertaan. Ne ovat siitä hyvä ruoka, että niitä voi syödä joko alku-, pää-, tai jälkiruokana. Blinien paistamisessa tärkeää on voin määrä. Tattarin kyky imeä nestettä on uskomaton, joten nyrkkisääntönä voin käytössä kannattaa pitää mielessään ohje; mitä enemmän voita, sen parempi blini. Tässä kohtaa kannattaa yleensä unohtaa kohtuus voin käytössä.

Blinejä lisukkeineen. Poro toimi näiden lisukkeena erinomaisesti. 

Pääruoaksi söimme borssikeittoa, joka oli ala-asteen inhokkiruokani. Iän myötä onneksi ennakkoluuloni tätä herkullista keittoa kohtaan on muuttunut. Borssi-keiton ydin on punajuuri, joka antaa ruualle maun ja sen kauniin värin. Kuten blinejäkin, tätäkin venäläisen ruoan aarretta on hyvä terästää reilulla lusikallisella smetanaa. Borssikeittoa nautitaan usein kasvisversiona, mutta meille tarjottiin mahdollisuus nauttia se porsaan savuleikkeen kanssa. Tämä yhdistelmä toimi loistavasti!

Borssikeitto ja lagerit. 

Ennen jälkiruokaa oli pieni ruokalepo paikallaan. Tällä kertaa suoritimme senkin venäläisen kaavan mukaan, eli suolakurkkusnapseilla. Snapsin jälkeen pieni lepohetki sohvalla ja kohti jälkiruoan herkullista tuoksua!

Venäläinen tequila. 

Jälkiruoksi nautimme aivan uskomattoman hyvää uunijäätelöä. Pohjalla oli ohut kakkukerros, jonka päälle oli ripoteltu marjoja. Tämän jälkeen vuoka oli tampattu vaniljajäätelöllä ja laitettu päälle vielä paksu kerros marenkia. Uunin siksi aikaa, että marenki sai kauniin värin. Nautitaan välittömästi, jolloin kylmästä jäätelöstä ja lämpimästä marengista saadaan paras kontrasti aikaiseksi. Makuyhdistelmä oli aivan täydellinen. Marjojen happamuus, jäätelön pehmeys, marengin makeus tekivät tästä yhdessä kakkupohjan tuoman suutuntuman kanssa erinomaisen päätöksen ruokailulle.

Tätä lisää!

-Miika

Pirkanmaan brunssi ja muita makuja

Viime viikonloppuna otin suunnaksi vanhan asuinkuntani, Tampereen. Hikinen ja ahdas Onnibus-matka meni päiväunien myötä nopeasti, ja pääsinkin suoraan viettämään pizzaperjantaita keskustaan, Sitkoon. Pizzaperjantai on tämän vuoden rutiinini. Tavoitteena on syödä vuoden aikana 52 pizzaa eri paikoissa. En ole vielä keksinyt parempaa tapaa aloittaa viikonloppua, joten tällä mennään, ainakin tämä vuosi! Teen jossain vaiheessa pientä yhteenvetoa käydyistä paikoista, mistä löytyy perjantain pelastajat ja parhaat pizzat.

Sitkossa oli listalla kuusi eri pizzaa. Valitsin Puttanescan, jossa oli täytteenä anjovista, oliiveja, valkosipulia, mozzarellaa ja chiliä. Aika eksoottiset maut, mutta hyvin toimiva yhdistelmä. Pohja oli makuuni ehkä vähän raaka, tomaattikastike valjuhko, mutta täytteet olivat hyvät. Rapsakat reunat maistuivat, ja koko oli sopiva. Ähkyyn asti en saanut syötyä, mutta myöskään nälkä ei yllättänyt enää samana iltana. 

Jälkiruuaksi samalle illalle ystäväni oli taikonut syntymäpäiväkakun. Eikä ihan mitä tahansa kakkua, vaan kunnon Charlotte Russen. Täydellistä! Kakku oli onneksi niin riittoisaa, että viimeiset palaset nautittiin sunnuntaiaamun brunssilla. Laitan reseptin tänne blogiin, kunhan se minulle paljastetaan :)

Kolmas synttärikakku. Ehkä nyt riittää kakut hetkeksi :) 

Lauantaina ruokamatka jatkui legendaariseen Pispalan Pulteriin, jonka väitetään olevan Suomen ensimmäinen lähiöpubi. Perinteinen paikka tarjosi varsin mutkatonta ruokaa ja palvelua. Listalta nenäni eteen päätyi annos, jossa oli yön yli haudutettua härän kuvetta, pekonipapuja sekä lohkoperunoita. Annoskoko oli kohdillaan ja maku myös, vaikkei tässä paikassa hienostuneilla mauilla koreiltukaan. Vatsa täyttyi ja se on tärkeintä.

Pispalan Pulterin annos.

Onnistuneen viikonlopun kruunasi ystävieni kotona nautittu brunssi. Pöytään katettiin paleolettuja, marjoja, kinkku-munamuffinsseja, jugurttia, croissantteja, ja hedelmiä. Jälkiruokana synttärikakun loppu.

Kinkku-munamuffinssit. 

Hyvät eväät pitkällä brunssilla. 

Vatsa täyttyi siinä määrin, että ensimmäisen kerran nälkä oli vasta illalla kotona yhdeksän jälkeen. Aurinkoinen viikonloppu onnistui loistavasti niin seuran, ruoan kuin säidenkin puolesta. Kevättä kohti! 

 

Maisemia ulkoilmamuseosta. 

-Miika